Valitse sivu

Merenneito on vihdoin päässyt seinälle, hiio-hoi sille! Samaan syssyyn vähän kotikuvia, kun niitä tuossa oli tyrkyllä.

Kuvat saattavat näyttää viattoman mitäänsanomattomilta, mutta ne sisältävät suuria tunteita; kukkia, joita olen vihdoin saanut pidettyä hengissä (minä, kaikista maailman ihmisistä!), ihanan, rakkaan naapurin lahjoittaman kirjaveistoksen ja Woody Allenilta näyttävän häkkyrän, jonka Herra Kamera löysi kellarista ja nakutteli seinälle kirjoituspöytäni viereen. Tuon keltaisen huulikiiltopussin kulma muistuttaa minua joka päivä eräästä Kalle-pojasta, joka oli koulussa tehnyt omin käsin pussukan, todennut sen muistuttavan häntä Hangosta ja Hangon Annasta ja niin minä sain sitten eräänä päivänä postia. Hän oli myös sujauttanut raitojen sisään äitinsä avustuksella mustan kajal-kynän, niin hyvin hän minut tuntee. Kalle <3

Keltahäntäinen, koristeellinen messinkikirjanmerkki on jo vanhempi, mutta aina vain yhtä rakas. Sekin on ystävältä, jonka jokainen pieni tuominen maailmalta on ihan varta vasten minulle ajateltu. Vai mitä sanotte pienestä Frida Kahlo -taulusta San Fransiscosta tai ankkuri-leimasimesta Amsterdamista?

Että joku joskus ajattelee minua jossain, ei kai tyttö voi enempää toivoa.