Leave a comment

We’re off to see the wizard

Sunnuntai-ilta päättyi klassikkoelokuvaan.

1939 valmistunut Ihmemaa Oz – The Wizard of Oz – on elokuvana jokaisen populaarikulttuurista kiinnostuneen pakkotärppi, sillä niin usein elokuvan tokaisuja, kohtauksia tai hahmoja on käytetty materiaalina muissa elokuvissa, tv-sarjoissa, muodissa ja musiikissa. Tämä keltainen tiilitie nyt vain kuuluu kulkea, ja tietää, keitä ovat variksenpelätin, joka kaipaa aivoja, tinamies, joka toivoo sydäntä, ja pelokas leijona, joka haluaa olla rohkea. Grace Coddingtonkin, josta juuri puhuimme, on stailannut ikimuistoiset muotikuvaukset elokuvan tiimoilta. (Dorothynä Keira Knightley, muina hahmoina tunnettuja taiteilijoita kuten Jeff Koons, kuvat Annie Leibovitz. Vogue US December 2005.)

En muistanutkaan, että elokuva on niin… kömpelö… ja jotenkin hidas, ja vähän epälooginen. Mutta mikäänhän ei vähennä elokuvan arvoa, ja kyllä pieni tietokonepelejä rakastava poikakin sen jaksoi suorastaan innostuneena katsoa. Hän muun muassa huomasi heti mistä Michael Jackson on muuvinsa oppinut!

Myöhemmin elokuvaa on puhkianalysoitu ja se on purettu pieniksi palasiksi, epämääräiseksi kimpuksi faktaa ja fiktiota. Taustalla on nähty monenlaisia piiloviestejä ja jopa hahmojen seksuaalista suuntautumista on pohdittu ihan vakavissaan. Elokuvan tekoon liittyy paljon hurjia tarinoita, esimerkiksi hahmojen meikit ja väriaineet olivat suorastaan hengenvaarallisia sen ajan tekniikoilla. Kaikki tämä on vain kasvattanut elokuvan merkitystä myyttisiin mittoihin. Jotkut vuorosanoista ovat Yhdysvalloissa jo sananparsien asemassa; “Toto, I have a feeling we’re not  in Kansas anymore…”

Somewhere over the rainbow on useissa äänestyksissä valittu parhaaksi elokuvalauluksi, ja voittihan se Osacrinkin. Oli ihan viittä vaille, ettei laulua jätetty leikkausvaiheessa elokuvasta pois. Sitä pidettiin elokuvaa pitkittävänä, ja vähän tylsänä. Dorothyä esittävän Judy Garlandin ura elokuvan jälkeen oli ihan komea, mutta elämä traaginen. On sydäntäriipivää katsoa 16-vuotiasta Garlandia Ozissa, hänen tähtisilmiään, kun tietää, ettei rubiininpunaisten kenkien taika kantanut ihmemaata edemmäs.

“It is all so well-intentioned, so genial and so gay that any reviewer
who would look down his nose at the fun-making should be spanked and
sent off, supperless, to bed.”
– Elokuva-arvostelu, New York Times, 1939

“Jännittävän hauska. Ihmeellinen. Outo. Salaperäinen.”
– Elokuva-arvostelu, Poju, 2013

Kaiken takana on kirja: L. Frank Baum, Ozin velho, 1900

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.