Valitse sivu

Mitäs villalle kuului? Hyvää vain!

Tämä oli siis kolmas matkamme Cannesin kukkuloille, Villa Le Menestreliin, talosta on tullut jo tuttu ja rakas. Olimme perillä illansuussa, jätimme vain tavarat ja lähdimme ruokakauppaan ja syömään.  Ihan vähän oli kuitenkin pakko kirmata ympyrää siinä kiireessä ja katsoa mitä pihapiiriin kuuluu, haistella ilmaa. Paraatipuoli uima-altaineen on tietenkin näyttävä, mutta minulla on sydämessä pehmeä paikka toisaallakin.

Kun etupation muurista astuu grillinurkkauksen ohi talon vasenta seinustaa reunustavalle pienelle puutarhankaistaleelle, on kuin paratiisissa. Nyt puissa notkui oliiveja, granaattiomenoita ja tertuittain pinkeitä, punaisia marjoja. Kuului vain lintujen sirkutusta. Piha on jyrkkä, täälläkin kivirportaat johdattelevat nousemaan nurmea vielä ylöspäin. Ihan tontin takalaidassa kiinni nojailevat hauskat, sammaloituneet rappuset, jotka eivät vie minnekään. Tai no, tietysti ylös. Ja alas.

Nyt (ja aina) oli tulesta hyvin viehättyneiden ranskalaisten oksienpolttoaika. Kapeat, siniset savukiehkurat nousivat alla avautuvista kylistä, vuorenrinteiltä ja naapuripihoilta kuin helmojaan hulmuttelevat dervissit. Yhtenä päivänä puutarhuri Jérôme teki kokon myös meidän pihamme alimmaiseen nurkkaan, ruokki korkealle nuolevia liekkejä ja maahan pudonneet palmunoksat ja muut risut saivat kyytiä.

Valorimpsuja oli tullut lisää, petanque-kentän reunalle ja oliivipuihin. Suloista. Uudella yläterassilla voi pitää ruokailuryhmän lisäksi aurinkotuoleja vuoden ympäri, niin usein ja niin lämpöisesti kuitenkin paistaa. Meidän vierailustamme jäi pysyvä muisto talolle, toivottavasti tulevia vieraita ilahduttamaan. Siitä lisää myöhemmin.

Villa Le Menestrel on Hangon kesänaapuriemme Sarin & Juhan Ranskan koti, jota he myös vuokraavat vieraileville. Suosittelemme lämpimästi, mikäli matka tuonne päin maailmaa on mielessä. Villasta olemme kirjoittaneet tarkemmin täällä.