comments 8

Viimeinen joulujuttu, vannon!

Ai niin, tämä oli hauska jouluhetki! Mutsi (jolla todellakin on lahjanarua päässään) sai joululahjaksi jumalaisen korallinvärisen käsilaukun, jota tiesin hänen hypistelleen. Eikä hän meinannut millään uskoa silmiään! Tuntui ihanalta antaa lahja, joka ei ole yhtään yleishyödyllinen, vaan vähän ylellinen, ja oli ihanaa onnistua yllättämään kerrankin niin, että lahjansaaja ei voinut kuin kiljua eivoiollatottaa!

Ja broidi antoi niiden pilailujuttujen lisäksi kaikille arpoja, joita sitten raaputettiin niin että harmaa raaputuspöly vain pöllysi tuvassa. Voitimmekin jotain, ja ostimme lisää arpoja, mutta ne ovat vielä kalenterini välissä. Sillä niin kauan kuin arpojen hopeinen pinta on ehjä, on olemassa humalluttava mahdollisuus…

8 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.