Valitse sivu

Tove Jansson, “Mymmelitanssi”

“Maailmassa ei ole mitään mukavampaa kuin viihtyminen eikä mikään ole
helpompaa. Mymmelin ei koskaan tullut surku niitä jotka hän tapasi ja
saman tien unohti, eikä hän koskaan yrittänyt sotkeutua siihen mitä ne
toimittivat. Hän katseli niitä ja niiden hosumista huvittuneena ja
ihmeissään.

Haahkanuntuvapeite oli sininen. Kuuden vuoden ajan
muumimamma oli kerännyt haahkanuntuvia, ja nyt peite odotteli virkatun
pitsipäällyksensä alla eteläisessä vierashuoneessa sitä joka halusi
viihtyä. Mymmeli päätti panna jalkopäähän lämpötyynyn, hän tiesi missä
talon lämpötyynyä säilytettiin. Joka viides päivä hän pesisi tukkansa
sadevedellä. Hämärän aikaan hän ottaisi pienet nokkaunet. Ja iltaisin
keittiö olisi lämmin ruoanlaiton jäljiltä.

Sillalla voi lojua
ja katsella miten vesi virtaa sivu. Tai sitten voi hyppiä, tai kahlata
suon poikki punaisissa saappaissa. Tai käpertyä kuuntelemaan sateen
rummutusta. Viihtyminen on hyvin helppoa.”

– Tove Jansson, “Muumilaakson marraskuu”. (WSOY)

(Tästä tekstistä minua muistutti “Pientä elämää etsimässä“-blogi. Kiitos.)