comments 4

Veivaa, veivaa

Miten voi olla taas viikonloppu, enhän mä ole ehtinyt kertoa edellisestäkään vielä!

Viime viikonloppu oli taas yltäkylläisyydessään oikein tyypillinen. Sellainen, joka saa minut huokaisemaan, että “kuristan” seuraavan joka väittää ettei Hangossa tapahdu talvella mitään.

Perjantai astui iltaansa aika ylevästi, kun Herra Kamera sai painosta ensimmäiset kappaleet uutta keittokirjaa “Auringon maku”, jota koristavat hänen kauniit kuvansa. (Siis eivät kuvat HERRA KAMERASTA, vaan Herra Kameran kuvat ruoka-aineista ja annoksista!)

Lähdimme ylpeinä ulkoiluttamaan kirjaa Hotelli Regattaan, jonka aulabaarissa olemme kokoontuneet säännöllisen epäsäännöllisesti After Work-merkeissä jonkun aikaa, vaihtelevalla kokoonpanolla. Tälläkin kertaa olimme saman tien ystävien seurassa. (Tiesitkö muuten, että uusi Radio Helsinki, tai Radio Helsingin uusi tuleminen on saanut tavallaan alkunsa Hangosta? No niin, mikäpä hyvä asia ei olisi.)

Ehdimme turista vain tovin, sillä meitä tultiin noutamaan seuraavaan rientoon; sherry-maistajaisiin ja tapas-iltaan erääseen taiteilijakotiin. Muistuttakaa, että jaan kanssanne joko Huevos a la Flamencan tulisen ohjeen tai makeassa viinissä keitettyjen päärynöiden reseptin…

Seuraavana päivänä eli lauantaina häsläsimme aamupäivän jossain kirjakaupan ja kukkakaupan välimaastossa, ulkoilimmekin kai, tai ainakin nukuimme pitkät päiväunet. Illalla lapset kokosivat ystävistään kisakatsomon ja valmistautuivat Putouksen finaaliin asiankuuluvin eväin, kun taas me kaksi rakkauden lähettilästä kaahasimme Hangonkylään, ravintola På Krokeniin jakamaan hummerilautasen pikapikaa ennen illan juhlia.

Yllätysjuhlat, erään lumoavan naisen syntymäpäivät, olivat kauniissa vanhassa villassa kevätyössä höyryävän omenapuutarhan keskellä. Talossa oli tuikkivia valoja, pitkiä pöytiä, pinoittain blinejä, höyryävä seljanka, hurjan hauskoja ihmisiä ja liuta Melukylän lasten näköisiä pellavapäitä. Peileistä heijastuivat kynttilän valossa laulava Lou ja häilyvä määrä vierasjoukon raukeita hymyjä.

Me palasimme kuitenkin kotiin parahiksi peittelemään omat kesäkumpulaisemme.

Sunnuntaina heräsimme 6:45 kuten joka ikisenä muunakin maailman aamuna. Lapset lähtivät harrastuksiinsa ja me pistimme tuulemaan. Veivasimme huonekaluja kahdeksan tuntia, pysähtyen vain välillä syömään retkilounaan kaapin päältä, rapisevan voipaperin toimiessa pöytäliinana.

Niin että kun nyt joku sanoo, että oli taas viikonloppuna Hangossa, ja niin oli kuulkaa tyhjää kaduilla, niin eihän me nyt siellä kaduilla seistä satunnaista kävijää viihdyttämässä! Näkisittepä mitä seinien sisällä tapahtuu!

Hotelli Regatta ottaa After Work’it nyt virallisestikin ohjelmistoonsa. Tavataan siis kauniissa aulabaarissa, 14.3. alkaen perjantaisin, klo 17-19 välillä! Happy Hour-hintoja ja pientä purtavaa, kuulemma.

4 Comments

  1. Satunnaista kävijää viihdyttämässä…ihan paras!!!!!!haahaa siinä kaikille hiljaisuuden epäilijöille…kadehdittavan hauska kuuloista. Terkut hiljaisesta Fiskarsista, Nina . Ps .keittokirja ON ihana!

    • Jep, kuten aina sanon: MISSÄ SE ON SE RAUHA JA HILJAISUUS JOKA MULLE LUVATTIIN?? Mä muutan Fiskarsiin 😉 Kiva kun pidit keittokirjasta!

  2. Anonyymi says

    Pitäisköhän muuttaa Hankoon, näin keski-ikäisenä vihdoinkin!
    Lapsena isäni kuvasi meitä kaitafilmikameralla kirmaamassa Hangon rannalla ja kallioilla, ja on minusta 70-luvun taiteellinen poseerauskuvakin istumassa nakuna rantakalliolla, katse jonnekin kaukaisuuteen…

    Nikadora

    • Pitäisi 🙂
      (Minutkin on kiikutettu kaksiviikkoisena ensi kerran Hankoon. Silloinko se hulluus jo tarttui?)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.