Valitse sivu

Niin paljon kuin olen raivannutkin, niin minimalistiseksi tätä kämppää ei vieläkään voi kutsua. Kunhan on vähän enemmän tilaa tanssahdella. Päiväunipaikat vähenivät yhdellä, mutta edelleen on kuitenkin seitsemän vaakatasoa, johon vetäistä itsensä pitkäkseen kirjansa kanssa. Ja kolme nojatuolia ryhdikkäämpään lueskeluun. Hesariahan olen yrittänyt aina muistaessani muutenkin lukea lattialla venytellen, se kun tekisi niin hyvää istumatyöläiselle. (Lapsiparat valuvat aamulla alakertaan ja kyselevät äitiään. Joka siis istuu keittiönpöydän takana lattiatyynyillä niin että nuttura vain vilkkuu juustokimpaleen, hillopurkin ja voiastian takaa.)

Kirjoituspöytä ujuttaa itseään hissukseen keskeisemmälle paikalle, nyt olohuoneen nurkasta ikkunan alle. En minä sen ääreen kuitenkaan tohdi vielä istua, mikä tahansa muu pöydännurkka riittää vallan hyvin. Tiedä mitä siitä voisi syntyä jos oikein kirjoituspöytää käyttäisi…