Valitse sivu

Katsoin viime viikolla Areenasta mahtavan dokkarin First Comes Love. Nina Davenport on 40-something manhattanilainen wannabe-mutsi, jonka vauvahaaveesta elokuva noin päällisin puolin kertoo. Mutta kun se kertoo niin paljon muustakin!

Herra Kamera näytti jo kämmentä kun yritin ehdottaa yhteissessiota (KATSELUsessiota senkin pöhköt!) kunnes sain kimitettyä, että kyseessä on myös melkoinen kulttuurikatsaus newyorkilaiselämään, parinkin sukupolven verran. En usko, että Nina on sitä niinkään ajatellut, mutta minulle elokuvassa kiehtovinta on kurkistus Ninan vanhempien elämään, Ninan ja hänen isänsä monimutkaiseen suhteeseen, ja Ninan ystäväpiirin ja poikaystävien melkein pyjamapartymaiseen yhteiseloon, joka -ällistyttävää kyllä- ulottuu synnytyssaliin saakka. Myös sisätilojen tarkastelu riittää syyksi elokuvan katsomiseen, Ninan räjähtämispisteessä olevasta kämpästä hänen vanhempiensa vauraaseen villaan…

Haahuillen Nina toteuttaa haaveensa, ja tulee yksin äidiksi. Hän on elokuvassa ihan paljaana (okei, varsinkin siinä synnytyskohtauksessa); aika itsekkäänä, kiukuttelevana, lapsellisena, kyynisenä, hirmuisen herkillä, vähän unessa. Hän on yhtä aikaa aikuinen ja lapsi. Ajankuvaa, sitäkin kai tämä elokuva on. Siispä suosittelen.

Elokuvan First Comes Love omille sivuille pääset tästä.

Areenassa nyt myös noin sata kertaa kehumani (ja katsomani), järisyttävä Grey Gardens. Molemmat elokuvat kuuluvat Docventures-sarjaan.