comments 4

Unessa

Näin ihmeellisiä unia viime yönä. Ihmeellisempiä, ja enemmän, kuin pitkään aikaan yhteensä.

Yhdessä unessa löysin pienen, pienen vaaleanpunaisen talon, väräjävine ikkunaluukkuineen, jossa oli monta kasvihuonetta, ulkona ja jopa sisällä, kaikissa satoja ruukkuja, ja ruukuissa puhkeavia kukkia. Mutta pihalla oli koira, joka tarttui minua hampaillaan kädestä, ei purrakseen, vaan viedäkseen minut katsomaan jotain, jota en halua nähdä.

Toisessa unessa vaelsin Pariisissa jonkun vieraan ihmisen asunnossa (niin, se kirja…). Kuljin huoneissa, melkein salongeissa, katsoin seinävaatteita, kirjoja, eksoottisia koriste-esineitä. Vihreää tapettia, arvokkaita shaaleja tuolien päällä, valtavasti taidetta ja valokuvia. Luulin, että asunto on tyhjä, mutta käytävän päässä näkyikin ikivanha herra, joka veti upeaa, kirjailtua takkia päälle ulos lähteäkseen. Ehdin livahtaa ovesta ulos ennen kuin hän nosti katseensa. Jäin viereiseen herkkukauppaan katsomaan ikkunan takaa kun hän astui ovesta ulos, ja tunnistin hänet legendaariseksi suomalaiseksi vaatturiksi, joka oli niittänyt mainetta Pariisissa. Unessä hänellä oli nimikin, jota en enää muista, eikä häntä oikeasti kai ole olemassakaan.

Kolmas uni on ihan fyysisesti todentuntuisin. Olin tavannut tämän kuuluisan laulajan jotenkin, jossain. Hän oli mielettömän karismaattinen, mutta hyvin surumielinen mies. Ahdistunut, kärsinyt, vähän parantunut. Me rakastumme salaa. Hänellä oli keikka pienellä klubilla, minä olen siellä. Bändi oli hyvin kuuluisa, muttei ollut draamaattisissa merkeissä esiintynyt pitkään aikaan. Oli siis ensimmäinen esiintyminen vuosiin, ja siitä tiesivät vain harvat, eivät edes kaikki paikalla olijat. Laulajani jännittää hirvittävästi, kaikki ovat levottomia. Bändi nousee lavalle. Hurmosta. Ihmiset itkevät. Pudotan kännykkäni lattialle, ja sen lasi särkyy. Hän katsoo minuun laulaessaan, mutta muut eivät sitä tiedä. Keikan jälkeen hän tulee juttelemaan, emmekä voi kuin antaa sormiemme nopeasti koskettaa toisiaan kun kukaan ei huomaa. Hipaisu, sormet lomittain, melkein kipeää tekevä lämpö, irti.

Havahdun henkeäni haukkoen. Kello on 3. Kännykän lasi on ehjä. Kaikki on ehjää.

Kuvan alkuperä tuntematon.

4 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.