Jaahas. Tein jo hyvissä ajoin Amazonissa ennakkovarauksen Lena Dunhamin kirjasta Not that kind of girl. Pidin itseäni edelläkävijänä ja ajan hermolla olevana trendsetterinä. Siinä vaiheessa kun kirja lopulta ensin painettiin ja sitten laitettiin matkaan ja kotiovelle aikanaan kannettiin, oli se ehditty jo Otavan toimesta kääntää ja pistää kirjakauppain tiskeille suomeksi! No, ehkä ihan hyvä, jos meidän typsyliisat eivät ihan kaikkea kirjasta vielä ymmärrä. On se vaan Sellainen tyttö, tuo Lena!
Mikään muu ohjelma maailmassa ei ole saanut aikaan sellaista fyysistä ahdistusta, kuin tuo tyttöohjelma. Katsoin tietenkin kaikki jaksot, vaikka olisihan sitä voinut lopettaakin, en osaa sanoa mikä ihme sen teki, mutta palata en tahdo siihen maailmaan, jatkan eloani muumilaakson tarinoissa.
Sama! Mullekin tosi vaikea sarja. Siinä on paljon sellaista, josta pidän, mutta tosi paljon sellaista, joka aiheuttaa juuri mainitsemaasi vähän selittämätöntä tukehtumisen tunnetta. En ole katsonut kuin muutamia jaksoja sieltä täältä tosin. Silti arvostan Lena Dunhamia, tai ainakin haluan tietää häenstä ja hänen ajatusmaailmastaan enemmän. Mielenkiintoinen tyyppi…