Valitse sivu

Parina aamuna olimme jo ennen kello kahdeksaa Cannesin torilla, Marché Forvillella. Tori on avoinna joka päivä klo 7-13, paitsi maanantaisin, jolloin saman tilan omivat vanhain tavarain kauppiaat ja antikvariaatit.

Olen vuosien saatossa viljellyt täällä blogissa erilaisia “paikkoja, joihin haluan tulla haudatuksi” ja tässä taas teille yksi lisää. Tuonne vaan, tuhkat jonkun lattialaatan alle, ei se ole niin nokonuukaa. Mielellään lähelle juustokauppiaita, jos saa toivoa.

Yhtenä aamuna istuimme ensin pieneen kahvilaan toria reunustavalla kadulla. Hörpimme pehmeävaahtoista café crémeä unisin huulin ja katselimme kuinka saman kahvilan nurkkapöytään kerääntyi salskeita, kiiltävän puhtaita miehiä pusakoissaan. He taputtelivat toisiaan selkään ja muiskivat poskipusuja kovan naurunremakan saattelemana. He remusivat siinä aikansa, kunnes jalkautuivat katetun torin sisuksiin ostoksille. Me jäimme vielä jatkamaan hissukseen kahviemme kanssa, voisarvien murusia suupielissämme, kauppalistaa laiskasti laatien.

Samaisen toripäivän iltana osuimme ihanaan ravintolaan Cannesissa. Keittiöstä työntyi esiin kalju pää ja seurasi iloinen tervehdys. Aamulla varmasti lumoutuneen tuijotuksemme huomannut mies oli kuin olikin ravintola Aux Bons Enfants’in chef Luc Giorsetti!

Aux Bons Enfants on toiminut ravintolana pienen ja kapean Rue Meynardien varrella jo vuodesta 1935. Päivän menu maksaa 29 euroa per nenänpää, ja valinnanvaraa on niin alku-, pää- kuin jälkiruoissakin. Ruokaa on niin hyvää! Ja nythän me sen tiedämme, ainakin osa raaka-aineista todella haetaan viereiseltä torilta. Ravintolaan on turha soitella pöytävarauksen toivossa. Puhelinnumeroa ei edes ole. Joko käyt varaamassa pöydän aikaisemmin paikan päällä tai vain astut nälkäisenä ja toiveikkaana sisään, kuten me teimme. Pienet pöydät ovat hyvin lähekkäin, me sukelsimme myöntävän kädenheilautuksen saatuamme vanhan kanta-asiakaspariskunnan viereen.

Kerron tämän, koska se liikutti minua suuresti. Lähtiessään pieni, hopeahiuksinen rouva kumartui puolemme, taputti käsivarsiamme ja sanoi “teillä pikkuisilla on niin kauniit kasvot”…