comments 6

Tonyan tarina

Miten tämä elokuva sitten lopulta kuitenkin jäi niin vähälle huomiolle?

Tulin juuri leffateatterista ja tärisen kauttaaltani, niin hieno ja kokonainen taideteos se nimittäin oli.

Vahva, intensiivinen, järkyttävä, hyytävä, vinksahtaneella tavalla paikoin koominen… Uskomaton tarina, uskomattoman hienosti kerrottuna ja näyteltynä.

Ja vielä kun kaikki on totta.

(Tai no, miten se polven murskaaminen ja varsinkin sen suunnittelu tai suunnittelemattomuus ihan kaiken kaikkinensa meni, sitä emme kai koskaan saa tietää.)

Muistan katsoneeni silloin, 90-luvun alussa, taitoluistelua tv:stä, koska silloinhan ei mitään muuta tv:stä tullut, jos oli urheilukisat. En muistanutkaan, että muistan sen kaiken. Puvut, hiukset, hypyt. Tähdet ja tähdettömät.

Elokuva kertoo myös Yhdysvalloista. Se ken roskasakista ponnistaa, se roskasakkiin kapsahtaa. Eväät ovat niin erilaiset alusta lähtien. Toivo paremmasta on vain haave sillekin, joka on luonnonlahjakkuus. On tosi vaikeaa olla suloinen, jos saa koko ajan kaikin tavoin turpiinsa.

Hitto soikoon, menkää katsomaan jos kerkiätte, tämä tarina ansaitsee tulla kuulluksi.

6 Comments

  1. Nikadora says

    Lapsena ja teininä todellakin tuli seurattua taitoluistelua televisiosta.
    Asuin teininä maalla metsän reunalla, jossa huonojen yhteyksien ( ja antenninkin) vuoksi näkyi välillä vain ykköskanava!
    Puvut ja hypyt kiinnostivat erityisesti. Ja Tintti Wegeliuksen puolesta jännitin ihan tosissani, onnistuuko kolmoishyppy…
    Tuon Harding-episodin muistan enää hämärästi, kun en enää aikuisena niin tiuhaan lajia seuraillut.
    Mutta järkyttävällehän tuo edelleen kuulostaa.

    • Anna says

      Ja järkyttävää se olikin. Tässä elokuvassa annetaan ainakin jonkunlaista taustaa tapahtumille.

  2. Maaja says

    Taitoluistelu on aina ollut yksi suosikkini tv:n urheilulähetyksistä. Harding -tarinaa en muista. mutta laitoin listalle “nähdä, tehdä…”.
    Eilen illalla tuli tv:stä myös aika järkyttävä tarina, dokumentti “Over The Limit” kun Margarita Mamun voitti Riossa rytmisen voimistelun olympiakultaa. Tarina oli niin koskettava, että teki mieli välillä laittaa tv kiinni. Jotenkin tuli mieleen nyt ajankohtaisena aiheena olleet nöyrytykset (Aku Louhimies) ym. Eli kuinka häviää inhimmillisyys tavoitteen saavuttamiseksi.

    • Anna says

      Katsoin Over the limit’in, hurja… Aku Louhimies-keissi on todella vastenmielinen, eikä vähiten jälkilöylyjen tähden. En olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten lukevani niin naisvihamielistä kirjoittelua kuin mitä nyt somessa saa todistaa. Oksettavaa.

  3. San says

    Kiitos suosituksesta, kävin katsomassa juuri kun leffa oli poistumassa ohjelmistosta. Täytyy sanoa, että pitkästä aikaa leffa joka piti otteessaan! Se aiheutti juurikin niitä kertomiasi värinöitä ja sai oivaltamaan ja miettimään asioita tästä yhteiskunnasta, sen muureista ja rakennelmista, joiden sisään kaikki eivät mahdu, halusi tai ei. Ja niiin loistavat roolisuositukset kaikilla, etenkin Tonyaa näytelleellä Margot Robbiella, kuin hänen karkean-ällösekopää mutsia esittäneellä Allison Janneyllakin.

    • Anna says

      Kiva kuulla, että pidit. Näyttelijäsuoritukset olivat kyllä ihan huippuluokkaa kautta linjan. Loppukohtauksessa oli uskomatonta nähdä ne ihkaoikeat ihmiset dokumentti-/uutispätkissä, roolisuoritukset vastasivat hämmästyttävissä määrin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.