comments 9

Texting

Tekstiviestittelyä mutsin kanssa.

Mutsi: Tänä aamuna pihan puissa näkyy pitkästä aikaa jonkun naisen kasvot, en tunnista?
(Mutsillani on harvinainen kyky nähdä ilman silmälaseja puissa ja pensaissa tunnettujen ihmisten, yleensä miesten, kasvoja. Kykynsä kullakin.)

Minä: Katso tarkkaan!

Mutsi: Sain eilen vihdoin kirjastosta Klingen viime vuoden päiväkirjan. Kyllä sun on tutustuttava mieheen! Kävelen Kaivopuistossa ja yritän bongata sen. Käyn sitten kimppuun.

Minä: Kidnappaa se? Lunnaiksi vaaditaan joulun lentolippurahat?
(Kirjatoukka haaveilee joulusta Ranskassa. Ei tule onnistumaan.)

Mutsi: Ei kun sen on lähdettävä meille oppaaksi Pietariin.

Minä: Tästä tulee niin hauskaa…

Mutsi: Nainen häipyi ja nyt siellä on pandan naama.

Minä: Nainen, panda, kuulostaa ihan mun aamunaamalta.

Mutsi: Mä annan kuule sun lukea Hariton Tuukkasen Venäläisen keittokirjan.


Minä: Kovin ystävällistä?

Mutsi: Siinä kerrotaan juhlapyhien vietosta siellä Wolkoffin talossa.

Minä: No siinä tapauksessa! Pistä tulemaan!

Mutsi: Miten sun poskiontelontulehdus?

Minä: Hyvin se voi, mä vähän huonommin.

Mutsi: Villasukat! Kuumaa mehua!

Minä: Taitaa olla kohta antibioottien aika.

Mutsi: Meidän perheessä ei kannateta lääkkeitä!!

Minä: Niinpä… Ja sen huomaa… Mitäs siellä puussa nyt näkyy?

Kuvassa Herra Kameran työ L’Acrobat, Pariisi, 1989. 150 x 100, Silisec.

9 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.