comments 12

Terveisiä viin… kirjamessuilta

Olen ollut monena vuonna Helsingin Kirjamessujen aikaan ihan jossain muualla kuin Helsingissä. Tänä vuonna kuitenkin pistin jo ajoissa kalenteriin itselleni kokonaisen kirjoille ja kirjailijoille omistetun torstain. Onneksi pistin, oli superhauska päivä!

Lähdin jo messuja edeltävänä iltana junalla Helsinkiin ja ensimmäistä kertaa oman lapsen luokse yöksi. Miten ihmeellistä, miten maagista, miten jotenkin merkityksellistä! En voi käsittää, että se pieni potkupukuinen, untuvatukkainen, jota juuri peittelin Mariankadulla pinnasänkyyn, asuu nyt omillaan. Hänen asuntonsa on kauniisti laitettu, tuoksuu hyvältä ja kirjapinoista tulee kotoisa olo. Äidin tyttö <3 Nukuin kuin enkelinpentu hänen sängyssään (hän nukkui lattialla), ja aamulla peseydyin mutkalla postimerkin kokoisessa kylpyhuoneessa. Voi nuoruus… Hänen asuntonsa on viehättävä, ja niin kivalla alueella, toisin kuin minun Aleksis Kivenkadun luukkuni, joskus sata vuotta sitten. Silloin niillä huudeilla ei ollut todellakaan mitään hipstereitä, päinvastoin.

Aamulla heräsimme ja ruuvasimme sälekaihtimet auki: valkoista höttöä paiskoi tummanharmaan taivaan täydeltä, vaakatasossa. Minä murjotin, tyttären silmät säihkyivät. “Äiti, mitä enemmän sataa lunta ja mitä kylmempi on, sitä onnellisempi mä olen!” Kenen lie, mokoma kakara.

Olin siis messuamassa tyttäreni kanssa, ja pian joukkoon liittyi mutsi. Todellinen täyskäsi. Eikä aikaakaan, niin faija oli myös hiihtelemässä samassa jengissä. Sanoin jo etukäteen, että faijan kanssa en sitten viinimessupuolelle lähde. Sillä viimeksi kun tein sen virheen, piinasin Sami Sykköä valkoviinitastingillä, päädyin illan päätteeksi faijan kanssa Punavuoreen perustamaan jotain anarkistiryhmää ja seuraavana aamuna löysin kirjamessukassistani useamman kappaleen Kuinka Proust voi muuttaa elämäsi -kirjaa ja yhden Klingen. Olin tuon illan seurauksena useamman vuoden kaupunkiaktivistien postituslistoilla.

Kirjamessujen (2017, torstai) helmiä:

Kirjailijoiden Hietaniemi – Kulttuurikävelijän opas – tekijöiden haastattelu. Kirja todellakin ostettu! (Ostin sen tavallaan mutsille lahjaksi, mutta mutsi maksoi sen. Aion lukea sen kyllä ennen mutsia.) Kelatkaa, parisataa kirjailijaa ja toistakymmentä kultturellia kävelyreittiä Hietaniemen haustausmaalla, mikä voisi olla coolimpaa!!

Jani Kaaron haastis, koskien hänen kirjaansa Kauniimpi maailma. Kaaro, oot niin söötti, en kestä!!!! Kirja niiiiiiiin ostettu, signeerauksella tietenkin.

Stig-Björn Nyberg, haastattelijana Jukka Petäjä. Tätä vartenhan oikeastaan tulin koko messuille, enkä pettynyt. Hauskaa tarinaniskentää Akateemisen kulta-ajoista, olisin voinut kuunnella kolme tuntia putkeen, elleivät messutuolit olisi itsensä perkeleen suunnittelemia. Kirjasta Kirjatalossa olenkin jo horissut.

Yksi hyvä puoli lastentekemisessä (Stellalle vinkiksi) muuten on se, että ihminen voi melkein olla kirjamessuilla kahdessa paikassa yhtä aikaa. (Edellyttää toki vähän vanhempaa lasta, mutta ne on melkein pakko ottaa vastaan vauvoina.) Koska Nyberg osui samaan aikaan kuin Iltasatuja kapinallisille tytöille, saatoin lähettää tyttären kapinallisiin ja siis siten ikäänkuin jakautua. Se on lähes kuin jos itse olisi ollut!

Yllättäjä, Jantso Jokelin. Häntä haastateltiin kirjastaan Gastonin leuka, jonka HALUAN. En ostanut vielä, koska jouduin hulttiovanhempieni raahaamana viinimessuille, anteeksi  hauska ja terävä Jantso.

Tietysti olin myös kuuntelemassa Klingeä (mutsi pakotti). Klingestä puheenollen. Olen saamassa mutsilta perinnöksi kaikki Klingen päiväkirjat (great… mä olisin halunnut mielummin sen vihreän lampun…), mutta mutsilta puuttuu päiväkirjoista kolme, osat Luen ja matkustan, Humanistin iltapäivä ja Hyppikää ilosta. (Mä en saata uskoa, että KLINGE on kirjoittanut kirjan nimeltä Hyppikää ilosta??). Sanoin mutsille, että voin laittaa facebookiin, että hän haluaa ostaa kyseiset teokset, mutta mutsi sanoi että älä laita että hän haluaa ostaa, vaan että hän HALUAA. Niin että jos joltakin löytyy, tiedätte mitä tehdä…

No, jotenkin me sitten kuitenkin näillä main löydimme itsemme sieltä TOISELTA PUOLELTA. Tapasimme tuttuja (en tavannut YHTÄÄN tuttua kirjamessukäytävillä!), mutsi sai kiitollista palautetta “terveisiä mutsilta”- päivityksistä, faija väitti kivenkovaan minulle ja Terhille meidän olleen Lontoossa (???) ja joi Terhin viinit ja sitten häiriköimme vielä osterinavaajaparkaa kunnes sain kammettua nuo Duracell-vanhukset kannoiltamme ja pakenimme taksilla paikalta.

Seuraava yö olikin Parkkosen lahja minulle ja tytölle. Sukelsimme lumisateesta ihanaan Lilla Roberts- hotelliin, katsoimme Idolsia ja olimme unessa jo kello kymmenen jälkeen. Pitkän ja laiskan aamiaisen jälkeen arvoimme vielä kylpyvuorot, leikimme Lushin kylpypalloilla ja kasvonaamioilla ja sitten typykän olikin aika lähteä omiin menoihinsa. Minä jäin valkoisiin lakanoihin odottamaan Parkkosta ja kahdenkeskistä aikaa.

Mitä luulette, onkohan Parkkosella jotain muuta mielessä, vai innostuuko hän suunnattomasti ajatuksesta katsella kanssani juuri Netflixiin pamahtanut,  kauan odottamani dokumentti esseisti Joan Didionista?

Myöhemmin illalla meillä on joka tapauksessa pöytävaraus Helsingin helmeen kera ystäväpariskuntain. Ei me missään blogigaalassa edes oltais haluttu olla.

12 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.