Woody Allenin “To Rome, with love”-leffa oli melkoinen koohotusnippu erilaisia käsienvääntelyä vaativia tilanteita, mutta eihän sellaisesta voi tulla kuin hyväntuuliseksi. Ja nälkäiseksi.
Tattirisotto syntyi tällä kertaa ihan oikeasti riisistä, eikä niistä mustista linsseistä. Ohje on jo sormenpäissä, mutta aina voi tarkistaa pari juttua Saku Tuomisen “Basta! – Italialaisen ruokakulttuurin ABC”-kirjasta.
Viime syksynä tatteja, ja muita sieniä, nautittiin italialaisessa seurassa Taiteilijaresidenssin terassilla. Silloin ranskankermaisen padan muodossa, johon dipattiin hyvää leipää. Sen tarinan löydät täältä.
voihan tatti. Mä en ole löytänyt tatin tattia tänä vuonna ja on jäänyt maailman paras tattipizzakin tekemättä. Mulle jäi tuosta leffasta hiukan sellainen olo, et Woodyllä oli kynä karannut käsistä muutamaan kertaan (tai dementia). Mutta viihdyttävää toki.
Juu, oli Woody varmaan h-i-e-m-a-n lennokkaalla tuulella tätä leffaa kootessaan… Minä löysin tatit ihan tuosta torilta 🙂 Mutta Liina Liina Liina, nyt kerrot heti Maailman parhaan tattipizzan ohjeen!?