comments 17

Tästä innostuin tänään #5

Mulla on hyvin vahva mä haluun kausi meneillään. Onko tauti tuttu? Haluaisin kaikkea, ja paljon. Osasyy lienee pian valmistuvassa vierastalon yläkerrassa. Samaan aikaan kun kohkaan sen sisustamisesta, tunnen pientä mustasukkaisuutta oman tiilirotiskoni puolesta, joka sekin kaipaisi kohennusta. Selaan maanisesti Pinterestiä ja huomaan, että olen pian ihan sekaisin siitä, mistä itse pidän versus mistä minun juuri nyt halutaan pitävän.

Sisustuskuumeen lisäksi minut on vallannut aivan uusi kuume. Autokuume. En ole aikaisemmin ollut erityisen kiinnostunut autoista. Kaikki käy, siis kunhan menopeli on musta ja ranskalainen. Mutta nyt jokainen solu ruumiissani kiljuu Citroën Méharin nimeä. Miten täydellinen auto Hangon kesään se olisikaan!

(Tietoja, joita ilman et voi elää: kun olin pieni, meidän perheellämme oli aina kuplavolkkari. Tappelimme kuplan takapenkillä veljeni kanssa niin villisti ja luovasti, että meidän väliimme piti aina laittaa jotain muuriksi. Kuten esimerkiksi valtava pehmonalle, jonka nimi oli Makkonen, KOPin pääjohtajan mukaan.)

Mutta pitkiä matkoja Méharilla ei ajeta. Sanotaan nyt esimerkiksi Calais, se on jo kyllä ihan liian kaukana. Jos remonttihommista jää mitään käteen, haaveilemme kesämatkasta (haaveilemme AINA jostain matkasta), kenties road tripistä. Jos ajaisi auton laivaan ja porhaltaisi Bretagneen? Siellä ei olisi liian kuuma heinäkuussakaan. Matkalla voisi pysähtyä Calais’ssa, jossa on esillä 60- ja 70-luvuilta Jane Birkinin ja Serge Gainsbourgin perhealbumikuvia. Kuvaajana toimi Janen veli Andrew. Calaisin kauttakulkua odotellessa selailemme tietysti kirjaa Jane & Serge, A Family Album (Taschen).

Seuraavalla Etelä-Ranskan reissulla aion korkata Paul Ricardin saaret, Bendorin ja Ile des Embiezin. Jos sinulla alkoi nyt tätä lukiessa maistua pastis kielenpäässä, olet oikeilla jäljillä. Samasta jampasta on kysymys. Kuuluisan Marseillen pastiksen kehittäjä oli myös taiteen ja luonnon ystävä, joka keksi yhdistää nämä intohimonsa ostamalla joskus 50-luvulla kaksi saarenpallukkaa Rivieran edustalta ja omistaa ne taiteilijoille, käsityöläisille ja luonnon monimuotoisuuden vaalimiselle. Kohteista ei tee yhtään vähemmän houkuttelevia se, että saarille kuljetaan lautalla Bandolin kaupungin kautta, josta taas tulevat lemppari roseeviinini.

Kreikkaan ja vanhaan kunnon Kalamataan olimme jo tehneet varauksiakin kesäkuuksi, viime kesän ihanien seikkailuiden toisinnoista haaveillen. Mutta se oli aer, eli ajalta ennen remonttia. Jos aikataulut venyvät, ja yleensä ne venyvät, on kesäkuu kulunut ennen kuin huomaammekaan, ja heinäkuinen Kreikka on meikäläläiselle kyllä liian helteinen. Kreikka kuitenkin kutittelee: Kalamatan ja sen liepeiden lisäksi haaveilen edelleen kiihkeästi Hydrasta ja nyt myös Pelionista. Kaikesta tästä inspiroituneena lainasin juuri kevyeksi kesälukemiseksi Platonin Symposiumin (Pidot).

Toisaalta ehdinkö mä muka minnekään matkalle, olemmehan myös hyvin varovasti jutelleet faijan kanssa pienen pop up -antiikkikaupan pystyttämisestä heinäkuiseen Hankoon? Annan faijan aarrearkku? Nakkikulhoja ja muuta mukavaa? Osaisimmekohan olla riitelemättä nelisen viikkoa, me kaksi pässinpäätä?

En tiedä uskaltaudunko Hangossa mereen tänäkään kesänä, ainakaan ennen elokuuta, mutta uuden uima-asun tarvitsisin. Kaunein malli minusta on tuollainen kevyellä, läpikuultavalla harsolla verhotulla yläosalla varustettu musta kokouimapuku. Jos jonkun vinkin haluaisin nuoremmille sukupolville antaa, niin se olisi tämä: SUOJATKAA DEKOLTEENNE! Mutsin elämänohjeisiin kuului mm. legendaarinen “pieni kärähtäminen tekee ihmiselle vain hyvää”, mutta ei, ei se tehnyt. Tähän liittyen vinkkaan teille Vichyn antioksidantti -aurinkovoiteesta, jonka suojakerroin on 50, ja jota käytän kasvoille ja juurikin dekolteelle. Ja koska olen nykyään suihkeisiin päin kallellaan, palvon myös Vichyn aurinkosuojasuihketta, edelleen SPF 50. Kropalle helposti levittyvää Avénen aurinkoöljyä, nam.

Niistä haluamisista vielä puheenollen: kaikki keramiikka himottaa, kukanmalliset rottinkituolit himottavat ja Hotel Magiquen Sézanelle suunnittelemat julisteet ne vasta himottavatkin. Une fille de mai tietysti, koska olen toukokuun tyttöjä, mutta aivan eritoten poltetun oranssin värinen hekumallinen Fleurs Sauvages. No okei, haluaisin molemmat, ne pelaavat jotenkin hyvin yhteen. Sanoinhan, keksin koko ajan lisää haluttavaa… Nostin tähän kollaasin kuitenkin jostain syystä keramiikkahimojeni kohteen LRNCE:n tyynyn, enkä saviruukkua. Hassua.

En tiedä ilmestyykö tämä sarjani Tästä innostuin tänään enää koskaan, sillä olen nyt näköjään mennyt ja laittanut kaikki paukkuni tähän osaan. Heippa!

17 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.