comments 10

Takkirakkautta

Voi maailma, saisiko sinne gaalaan mennä villakangastakissa??? Näen jo mielessäni paksut mustat sukkahousut, mustat pitsiliivit ja uuden takkini, vyötäröltä vyötettynä. Ei muuta. No pieni käärmeennahkalaukku ja nilkkurit. Tukankin voisin kammata ja kajalia sutata oikein olan takaa.

Kävin eilen Helsingissä ja piipahdin Fredalla Liikkeessä. Vainio.Seitsosen musta villakangastakki ei ainostaan huutanut nimeäni rekistä, vaan käytännössä katsoen heittäytyi henkarista ylleni eikä lähtenyt enää pois. Eikä minulla totta vieköön ollut aikomustakaan riisua sitä. Enää koskaan. Ei vaikka Stockan Chanel-tiskin tyttökin yritti sen ostaa yltäni.

Jos rakkaudestamme enemmän todisteita tarvitsette, niin näettehän itse. Minä kaikista maailman ihmisistä olen änkemällä änkenyt kameran eteen vällyineni kuvattavaksi. Ihanat ylipitkät, pudotetut hihat, laatikkomalli ja kaunis laskeutuvuus. Sellaista pariisilaista huolettomuutta piilokiihottavuudella. Isoihin taskuihin mahtuu pokkari poikittain ja vyöllä voi tarpeen tullen vaikka lassota iltapalaa.

Sehän on siinä.

Vaan kuka tunnistaa kuvauspaikan? Siitä lisää seuraavassa luvussa.

10 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.