Valitse sivu

Tiedättekö sen ihanan tunteen kun on remppahulinat päällä ja on niin kivaa laitella ja saada oikein kunnolla OMIN KÄTÖSIN tehdä? Ai, minä en.

Minä menen aivan lukkoon tämmöisissä proggiksissa. Ainoa keinoni selviytyä, ja olla edes jollain tasolla avuksi, on laittaa ruokaa niille tekeville. Paljon ruokaa. Kattiloittain muhevaa, lämmintä, ravitsevaa ruokaa.

Tällä kertaa keksin tehdä bouillabaissea, vanhasta muistista. Kivimiehet saivat kilkutella hakkujaan, minä pistin veitset ja kapustat laulamaan. Söimme pihalla, miehet kun olivat korvannipukoita myöten nokisia.

Ja nyt, illansuussa, takka has left the building. Ja kaikilla on massut täynnä.

Olen nykyään muuten sitä mieltä, etten haluakaan bouillabaisseeni porkkanaa, niin että siltä osin resepti on muuttunut matkan varrella.