comments 2

Taiteilijatarinoita

Blonde à la Rose, Renoir, 1917

Kävimme katsomassa elokuvan Renoir. Melkoista söpöstelyä. Toki nautin kaikesta siitä kauniista, valosta, väreistä, sensuaalisuudesta, mutta huomasin myös katsovani koko ajan elokuvan “ohi”. Katsoin seinien värejä, savikulhoja, kaakeleita. Katsoin kankaita, sinivalkoista kannua, ateljeen ikkunoita. Katsoin puulajeja, leikkokukkia ja varsinkin ruokatarvikkeita. Mietin onkohan kuvauspaikkana ollut oikeasti Gagnes-sur-Mer Etelä-Ranskassa, jossa Renoirin tila “Les Collettes” sijaitsi. Maisemat ainakin viittaavat sinne. Elokuva viipyilee, on aikaa katsella ja pohtia.

Pierre-August Renoirin viimeinen muusa, ruusuinen punapää Dédé, on nätti kuin pieni nappi. Hänen kohtalonsa jää kiehtomaan, vaikka elokuvassa hahmo jääkin suun suipistelun tasolle. Ukko-Renoir on myös kaikessa vanhuuden viisaudessaan lievästi ärsyttävä. Reuman runtelema taiteilija puhuu pai-nok-kaas-ti kuolemattomia. Pojassa, Jean Renoirissa, tai siis häntä näyttelevässä Vincent Rottiersissa olen löytävinäni sävyjä. Ja keittiöhenkilökunnasta pidän, mutta minähän pidän aina keittiöhenkilökunnasta. Elokuvan erikoisin hahmo on pojista nuorin, sisältä haavoittuneen oloinen pikkuveli Claude.

Dédé, eli Andrée Heuschling, myöhemmin taiteilijanimeltään Catherine Hessling todella toimi Renoirin mallina hänen viimeisinä vuosinaan. Ja hän ja Jean Renoir avioituivat, ja tekivät elokuvia yhdessä. Heidän tiensä kuitenkin erkanivat, Dédé vetäytyi julkisuudesta, erakoituikin, ja kuoli yksin Pariisissa vuonna 1979 vain muutamia kuukausia Jean Renoirin jälkeen. Oli pakko kaivaa esiin liikkuvaa kuvaa, kuuluisa unikohtaus Jean Renoirin elokuvasta La Fille de L’Eau (1925). Koskettavaa katsoa noita kasvoja, nyt kun on tietävinään naisen elämäntarinasta enemmän.

Musée Renoir, Cagnes sur Mer
Päivän pokkari: Jean Renoir, “Renoir, isäni”, Tammi / Bon-pokkarit

2 Comments

  1. Hitto kun sulta tulee tätä postausta niin paljon ettei tosifani edes ehdi lukea. Ihania, kiinnostavia, ovat nämä lyhyet erikoisesi kirjallisuudesta, elokuvista, matkoista, kaikesta. Tähän vanhaan nyt pistän "postuumisti" kun summamutikassa pitkästä aikaa juttujasi kelailin. Kiitos, t: K

    • Kiitos, ihanaa saada palautetta. Välillä tuntuu, etten yhtään tiedä mistä lukijat ovat kiinnostuneita, ja mistä taas eivät. Vaikka aion kyllä itsepintaisesti pitää kiinni siitä periaatteestani, että kirjoitan asioista joista MINÄ olen kiinnostunut 😉 Kyllä yleensä aina ainakin joku kohtalotoveri löytyy, kuten nyt vaikka kultainen Kaardemumma <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.