comments 16

Taiteilijaelämää

Olen sattumalta (ikäänkuin sattumaa OIKEASTI olisi olemassakaan?) ajautunut taiteilijatarinakierteeseen. No kovin kauas harvoin pääsenkään, onhan boheemielämä lähellä sydäntäni, mutta tätä voi jo kutsua pieneksi putkeksi. Katsotaanpa.

Joel Haahtela, Mistä maailmat alkavat
Kuin lukisi vanhanaikaista tyttökirjaa, Anni Swania tai jotain. Vaivaton, mukaansa tempaava. Kirjassa esiintyvät: rakas ulsteri, nöyrä mutta sisukas äitihahmo, rempseitä tahi traagisia tovereita, tyttö, oi tyttö. Taiteenpaloa, kohtalon kellojen sointia. Rehti, viaton ja lahjakas päähenkilö, näyttämönään Helsinki, Eurooppa. Rakastin Haahtelan KatoamispistettäPerhoskerääjää ja muita, tämä ei nouse niiden yli. Teksti on kyllä kaunista.

Inka-Maria Laitila ja Tarja Strandén, Tukaattityttö (2002)
Tyko Sallisen ensimmäinen vaimo Helmi Vartiainen oli taiteilija hänkin. Vartiaisen uran katkaisi avioliitto, lasten syntymät ja heistä erottamiset, Sallisen sikamaisuus. (Hirvee ukko, kuten mutsi sanoi.) Silti tämä vuonna 2002 ilmestynyt kirja kääntyy lähes tarkoitustaan vastaan, kun se melkein salaliittoteorioihin saakka vakuuttelee vakuuttelemasta päästyäänkin, ettei pieni, kaunis Helmi ollut yhtä kuin Mirri, Sallisen taideteosten kuukasvoinen, hölmö tyttö. Me uskomme vähemmälläkin! Sadistista Sallista puolustelematta jään ajattelemaan tuon ajan taidesuuntauksia ja kirjan takertumista mallin ja lopullinen maalauksen yhdennäköisyyteen tai sen puutteeseen. Ei kai se ollut tarkoituskaan, maalata peilikuvaa, vaan jotakin olevan ulkopuolelta? Picasson naisetkaan eivät varsinaisesti tallentuneet kankaalle ihan pilkulleen.

Elizabeth Gilbert, Big Magic
Niin ärsyttävästi kirjoitettu, tai suomennettu, mutta todennäköisesti kirjoitettu, että tekee mieli repiä hiukset päästä irti. Tuttavallinen, rupatteleva ja pikkunokkela lähestymistyyli ei pure kaltaiseeni kyynikkoon. Luovuus, josta nyt on siis kyse, on koetuksella. Olkoonkin, että itse olen ärsyttävä sanoilla maalailija, haluan lukemiseni kristallinkirkkaana vuoristopurona ilman mitään kikkailuja. Saarnaamista en kestä yhtään. Ihmeellisten otuksien kaltaiset ideat, jotka sinkoilevat ihmisestä toiseen saavat minut pyörittelemään silmiäni, mutta silti kirjassa on pointtinsa luovasta elämästä ja sen vaatimista prosesseista, joten annan itseni paikoin inspiroitua. Innostuakin, en suosittele lukemaan ennen nukkumaanmenoa.  Kukapa ei haluaisi uskoa taikuuteen, luovuudessakin, vaikka kirjoitustyöläisen takapuolta ja hiirikättä kipeästi pakottaisikin.

Linn Ullmann, Rauhattomat
Tartuin kirjaan Ingmar Bergmanin toivossa (etten sanoisi nälässä, rakastanhan Laterna Magicaa), mutta kirja kertookin Linnistä. Tyttö, joka ei ollut enää tyttö, hän kirjoittaa, eikä mainitsee kertaakaan ketään nimeltä. Ovelaa? Vai vain vähän lapsellista. Miksi sitten kirjoittaa kuuluisista vanhemmistaan lainkaan? Elämä kahden persoonallisen taiteilijan lapsena ei ole helppoa, mutta kirjailijaksi kasvavalle se toki on kuin ehtymätön aarrearkku, josta Ullmann täysin rinnoin ammentaa ja hyvin auliisti kaikesta kertoo. Muutamista maneereistaan (älkää edes muistuttako omistani!) huolimatta hän sentään on loistava sanankäyttäjä.

Riitta Konttinen, Täältä tullaan! 
Tämä kirja poljetuista suomalaisista naistaiteilijoista on listalla vain bonuksena, en ole vielä saanut sitä nimittäin käsiini. Odotan innolla ja siksi vinkkaan teillekin. Helmi Vartiaisen tarina linkittyy tietysti tähän hyvin.
Valitsin jutun kuvaksi boheemieleämän hengessä yhden kaikkien aikojen lempimaalauksistani, Elin Danielson- Gambogin työn Päättynyt aamiainen. Konttinen on nimittäin kirjoittanut (ja minä lukenut) Danielson-Gambogistakin, kuten myös Venny Soldan-Brofeldtistä, Helene Schjerfbeckistä, Dora Wahlroosista… Konttisen kuratoima näyttely Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa  on esillä Tampereen taidemuseossa 28.5. saakka. Eli Tampere, täältä todellakin tullaan!

Hivenen pisteliäistä arvioistani huolimatta luin jokaisen listan kirjoista loppuun saakka (bonusta lukuunottamatta, koska en ole lukenut sitä ensinkään), joka on kaltaiseltani holtittomalta ja häpeilemättömältä keskeyttäjältä omalla tavallan jo suositus kutakin teosta kohtaan. Lisäksi ilahduin siitä, että vaikka aina muuta väitän, näköjään tulen kuin tulenkin myös tarttuneeksi tuoreisiin kirjallisiin tapauksiin. Lukuiloa!

Muista myös:
Yksi melkein unohdetuista naistaiteilijoistamme eli Eva Törnvall-Collin HAMissa, jossa myös esillä Tyko Sallinen

#museokorttivinkuu

Helsingin houkuttelevin kirjakauppa on NIDE.

16 Comments

  1. Nimetön says

    Ai tuo ihana Päättynyt aamiainen. Se oli entisen työpaikkani seinällä ja tiukan paikan tullen kävin usein sitä katselemassa ja haaveilemassa tuosta aamiaisen tunnelmasta. Favorite !

    • Nimetön says

      Siis lähettäjän tuohon kommenttiin oli Anna Riitta!

      • Anna says

        Jee Anna Riitta, great minds think alike! Se vaan on niin huippu!

  2. Merja says

    Kävin juuri eilen katsomassa Täältä tullaan jne näyttelyn Tampereella, varmaan käyn vielä toistekin ennen toukokuun loppua – sillä mullakin todellakin #museokortti vinkuu! Useampikin mulle entuudestaan tuntematon taiteilija, joiden työt alkoivat nyt kiinnostaa. Suosittelen siis ehdottomasti Tampereen-reissua! Itse asiassa istun juuri bussissa matkalla kohti Turun taidemuseota, saatanpa katsella myös Tom of Finland -näyttelyn. Koska museokortti!
    Kiitos kun muistutit Haahtelasta, olen aina tykännyt kirjoitustavastaan. Linn Ullmann jäänyt vähän etäiseksi ja Elisabeth Gilbertin Eat, pray, lovea inhosin lähes yhtä paljon kuin kirjasta tehtyä leffaa, joten tuskin annan uutta mahdollisuutta…

    • Anna says

      Kuulostaa ihanalta, mielikuvittelen sinut suhaamassa bussilla museosta toiseen! <3

  3. Hieman samaa settiä on itselläkin ilmassa, sillä luvussa on parhaillaan Venla Männistön Sinun tähtesi, jonka pääosassa on Albert Edelfelt. Haahtelaa tykkäsin lukea juuri taiteen vuoksi. Tuon Tukaattitytön voisin ottaa harkintaan, sillä niin monta Mirriä on tullut museoissa katseltua. Taide kiinnostaa juuri nyt monessa muodossa!

    Kun kävin katsomassa Täältä tullaan -näyttelyn opastuksella, laitoin Konttisen kirjan varaukseen. Ilman kuulemiani tarinoita teosten taustalla näyttely ei olisi ollut niin mielenkiintoinen. Ihastuin ja Konttisen kirjan luettuani suuntaan näyttelyyn uudestaan! Ja se kirja näyttääkin tulevan ihan just. Apua, missä välissä nämä kaikki yöpöydällä kertyneet kirjat ehtii lukea?

    • Anna says

      Miten uppoaa, se Sinun tähtesi? Lukisin senkin mielelläni, vaikka täälläkin sama homma kuin sulla, yöpöytä pursuaa 😀

      • Iisiä luettavaa, lyhyitä kappaleita. Puoliväli alkaa häämöttää, mutten osaa oikein sanoa mistä pidän. Mutta jotenkin nappaa otteeseensa ja viihdyn niin Pariisin kuin Haikon miljöössä.

        • Luin kirjaa aluksi vähän kerrallaan (kiitos niiden lyhyiden kappaleiden), mutta huomasin pidemmän päälle, että on parempi lukea putkeen, jotta kirjan tunnelma säilyy. Männistön tulkinta “kirjoitin tarinan joka olisi voinut tapahtua” aiheuttaa sen, että nyt on pakko lukea lisää Edelfeltistä. Sinun tähtesi avaa Albertista esiin puolen, jota ei ole käsitelty taidehistorian luennoilla.

          • Anna says

            Edelfelt on kylä kiehtova, ja juuri koska hän(kin) on meidän taidehistoriassamme esitelty vain suurena taiteilijana, ei niinkään ihmisenä. Siksi ihan tervetullutta kirjailijoilta kurkistaa pinnan alle. Toisaalta joskus tulee mieleen miltä itsestä tuntuisi, jos kuoleman jälkeen kirjoitettaisiin minulle rooli, joka ei olisikaan ihan totta, vaan juurikin “mitä olisi voinut tapahtua”. No, ei se tietysti miltään tuntuisi, koska olisin kuollut, mutta siis ymmärtänet pointin 🙂 Ehdottomasti aion nyt tarttua Männistön kirjaan sinun innoittamanasi!

  4. Nikadora says

    Tyko Sallinen taisi olla aika tyranni ainakin Helmi-vaimoaan kohtaan.
    Taju-tytär ei myöskään selvinnyt ehjänä tästä kaikesta. Nikkilässä meni viimeiset vuodet.
    Liekö Tykon traumaattinen lapsuus (lestadiolaisuus ja halveksunta isäänsä kohtaan) osin purkautunut epämiellyttävästi läheisiään kohtaan?

    Haahtelan uusinta kirjaa pidin eilen kirjastossa jo hyppysissäni, ja ehdin vähän selaillakin, kun kiire keskeytti ja jäi lainaamatta.
    Linn Ullmanin uusinta en myöskään (vieläkään!) ole ehtinyt lukea.
    Tästä kirjasta jäi ilmaan sanonta suunnilleen näin: ” Parisuhde ja perhe-elämä ei voinut onnistua, kun molemmat halusivat olla lapsia.” (Tarkoittaen hänen vanhempiaan.)

    • Anna says

      Tajustakin kerrotaan kirjassa paljon, hyvin erikoinen kohtalo koko perheellä.

  5. Anna, oletko huomannut, että ihan kohta ilmestyy Mila Teräksen Jäljet, romaani Helene Schjerfbeckistä?

    • Anna says

      Katja en, kiitos kun sanoit! Tämä oli(si) mennyt multa ihan ohi.

  6. Tyko Sallisen näyttelyn kävin katsomassa, ja muistelin Helmistä ja Mirristä lukemaani. Pitäisikin kerrata.

    • Anna says

      Minä en ole vielä päässyt näyttelyyn asti, se kiinnostaisi kyllä kovasti luetun jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.