Valitse sivu

Olen sattumalta (ikäänkuin sattumaa OIKEASTI olisi olemassakaan?) ajautunut taiteilijatarinakierteeseen. No kovin kauas harvoin pääsenkään, onhan boheemielämä lähellä sydäntäni, mutta tätä voi jo kutsua pieneksi putkeksi. Katsotaanpa.

Joel Haahtela, Mistä maailmat alkavat
Kuin lukisi vanhanaikaista tyttökirjaa, Anni Swania tai jotain. Vaivaton, mukaansa tempaava. Kirjassa esiintyvät: rakas ulsteri, nöyrä mutta sisukas äitihahmo, rempseitä tahi traagisia tovereita, tyttö, oi tyttö. Taiteenpaloa, kohtalon kellojen sointia. Rehti, viaton ja lahjakas päähenkilö, näyttämönään Helsinki, Eurooppa. Rakastin Haahtelan KatoamispistettäPerhoskerääjää ja muita, tämä ei nouse niiden yli. Teksti on kyllä kaunista.

Inka-Maria Laitila ja Tarja Strandén, Tukaattityttö (2002)
Tyko Sallisen ensimmäinen vaimo Helmi Vartiainen oli taiteilija hänkin. Vartiaisen uran katkaisi avioliitto, lasten syntymät ja heistä erottamiset, Sallisen sikamaisuus. (Hirvee ukko, kuten mutsi sanoi.) Silti tämä vuonna 2002 ilmestynyt kirja kääntyy lähes tarkoitustaan vastaan, kun se melkein salaliittoteorioihin saakka vakuuttelee vakuuttelemasta päästyäänkin, ettei pieni, kaunis Helmi ollut yhtä kuin Mirri, Sallisen taideteosten kuukasvoinen, hölmö tyttö. Me uskomme vähemmälläkin! Sadistista Sallista puolustelematta jään ajattelemaan tuon ajan taidesuuntauksia ja kirjan takertumista mallin ja lopullinen maalauksen yhdennäköisyyteen tai sen puutteeseen. Ei kai se ollut tarkoituskaan, maalata peilikuvaa, vaan jotakin olevan ulkopuolelta? Picasson naisetkaan eivät varsinaisesti tallentuneet kankaalle ihan pilkulleen.

Elizabeth Gilbert, Big Magic
Niin ärsyttävästi kirjoitettu, tai suomennettu, mutta todennäköisesti kirjoitettu, että tekee mieli repiä hiukset päästä irti. Tuttavallinen, rupatteleva ja pikkunokkela lähestymistyyli ei pure kaltaiseeni kyynikkoon. Luovuus, josta nyt on siis kyse, on koetuksella. Olkoonkin, että itse olen ärsyttävä sanoilla maalailija, haluan lukemiseni kristallinkirkkaana vuoristopurona ilman mitään kikkailuja. Saarnaamista en kestä yhtään. Ihmeellisten otuksien kaltaiset ideat, jotka sinkoilevat ihmisestä toiseen saavat minut pyörittelemään silmiäni, mutta silti kirjassa on pointtinsa luovasta elämästä ja sen vaatimista prosesseista, joten annan itseni paikoin inspiroitua. Innostuakin, en suosittele lukemaan ennen nukkumaanmenoa.  Kukapa ei haluaisi uskoa taikuuteen, luovuudessakin, vaikka kirjoitustyöläisen takapuolta ja hiirikättä kipeästi pakottaisikin.

Linn Ullmann, Rauhattomat
Tartuin kirjaan Ingmar Bergmanin toivossa (etten sanoisi nälässä, rakastanhan Laterna Magicaa), mutta kirja kertookin Linnistä. Tyttö, joka ei ollut enää tyttö, hän kirjoittaa, eikä mainitsee kertaakaan ketään nimeltä. Ovelaa? Vai vain vähän lapsellista. Miksi sitten kirjoittaa kuuluisista vanhemmistaan lainkaan? Elämä kahden persoonallisen taiteilijan lapsena ei ole helppoa, mutta kirjailijaksi kasvavalle se toki on kuin ehtymätön aarrearkku, josta Ullmann täysin rinnoin ammentaa ja hyvin auliisti kaikesta kertoo. Muutamista maneereistaan (älkää edes muistuttako omistani!) huolimatta hän sentään on loistava sanankäyttäjä.

Riitta Konttinen, Täältä tullaan! 
Tämä kirja poljetuista suomalaisista naistaiteilijoista on listalla vain bonuksena, en ole vielä saanut sitä nimittäin käsiini. Odotan innolla ja siksi vinkkaan teillekin. Helmi Vartiaisen tarina linkittyy tietysti tähän hyvin.
Valitsin jutun kuvaksi boheemieleämän hengessä yhden kaikkien aikojen lempimaalauksistani, Elin Danielson- Gambogin työn Päättynyt aamiainen. Konttinen on nimittäin kirjoittanut (ja minä lukenut) Danielson-Gambogistakin, kuten myös Venny Soldan-Brofeldtistä, Helene Schjerfbeckistä, Dora Wahlroosista… Konttisen kuratoima näyttely Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa  on esillä Tampereen taidemuseossa 28.5. saakka. Eli Tampere, täältä todellakin tullaan!

Hivenen pisteliäistä arvioistani huolimatta luin jokaisen listan kirjoista loppuun saakka (bonusta lukuunottamatta, koska en ole lukenut sitä ensinkään), joka on kaltaiseltani holtittomalta ja häpeilemättömältä keskeyttäjältä omalla tavallan jo suositus kutakin teosta kohtaan. Lisäksi ilahduin siitä, että vaikka aina muuta väitän, näköjään tulen kuin tulenkin myös tarttuneeksi tuoreisiin kirjallisiin tapauksiin. Lukuiloa!

Muista myös:
Yksi melkein unohdetuista naistaiteilijoistamme eli Eva Törnvall-Collin HAMissa, jossa myös esillä Tyko Sallinen

#museokorttivinkuu

Helsingin houkuttelevin kirjakauppa on NIDE.