comments 22

Tähkäpäät tornissa

Tampereen uusi tornihotelli ei ole ulkoa minusta mikään kaunotar, mutta huoneista pidin. Betonipinnoista, erityisesti, ja väreistä ja valoista. Ja vanhoista veturitalleista, jotka on kauniisti otettu osaksi uutta rakennusta, niiden tiiliseinien suojassa nautimme aamiaisen.

Meidän huoneemme olivat kerroksessa 22. Noina päivinä hyvin harmaana alla vellova Tampere tupruttelevine tehtaanpiippuineen oli jotenkin haikean kaunis. Ylimmässä, 25. kerroksessa on kattobaari, joka oli perjantaina niin tupaten täynnä, ettei meillä ollut sinne mitään asiaan.

Huoneessa kylpyhuone liukuu varsinaisen huoneen puolelle, suihkuun astutaan suoraan eteisestä ja lavuaari on sängyn vieressä. Huomasin kaipaavani omaa, yksityistä tilaa enemmän, tuntui pöllöltä heilua vartalovoiteen kanssa siinä keskellä huonetta. Toiletti toki on oma ovellinen koppinsa.

Me olemme kai jonkun sortin hotellihulluja. Alkuaikoinamme, vaikka ruokarahatkin olivat tiukassa, livistimme ihan ilman syytä kahdestaan jonkun korttelin matkan Helsingin – silloisen kotikaupunkimme – hotelleihin yöksi. Ikuinen dilemma: pysyä huoneessa ja nauttia rapeista, valkoisista lakananoista koko rahan edestä erilaisia valaistusvaihtoehtoja napsutellen vai syöksyä kulloisenkin kaupungin sykkeeseen? Ah, voisin olla hotellien salainen testaaja!

Mutta kertokaahan, miksi minulle tulee aina niin huono omatunto jos otan hotellihuoneessa esitepsuttelemani aamutohvelit mukaan? Saahan niin tehdä?

22 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.