Valitse sivu
Vieraskirjoitus: Graafikon matka – Rolling Stonesia ja mustemaalausta

Vieraskirjoitus: Graafikon matka – Rolling Stonesia ja mustemaalausta

Vieraskirjoitus

”Mä tarvitsisin tunnuksen mun blogille, voisitkohan sä auttaa mua?”, alkoi puhelinkeskustelumme muutama viikko sitten. Tottakai, tietysti autan! Olin tietoinen Annan aiemmasta blogista ja ihaillut sen kuvia satunnaisesti. Keskustelimme jonkin aikaa Annan uudesta linjasta ja ajatuksista.

Ryhdyin hommiin ilolla! Tehtävänä oli siis suunnitella tunnus ihmiselle, tai oikeastaan olemassa olevalle blogille ja ihmiselle sen takana. Kiehtovalle maailmalle täynnä Ranskaa, kauneutta, rosoa ja kaikkea muuta kuin virastotylsää raportointia elämän ilmiöistä. Tykästyin oitis Annan maailmaan kaikessa runsaudessaan. Luin postauksia, katselin kuvia, yritin päästä sisään siihen, mitä hän haluaa viestiä, mikä on sen ydin. Ryhdyin työhön ja lähetin ensimmäiset versiot sovitussa aikataulussa.

Ja sain vastauksen: niistä ei löytynyt sitä ominta Annaa, vaikka jotain hyvääkin. Ammattilainen ei tästä lannistu, vaan rohkaisee asiakasta eteenpäin. Työtä jatketaan ja se syvenee. Olin nimittäin tulkinnut blogin kautta yhden asian täysin väärin. Sain kuvan, että Anna pitää kasveista, luonnosta ja Hangosta. Symboli viittasi Ranskaan ja luontoon, mutta se ei auennut meille samalla tavalla. ”Minua kehnompaa luontoihmistä saa hakea”, Anna kirjoitti. Pyysin häntä kuvailemaan asioita, joista hän pitää, jotka ovat tärkeitä, jotka viehättävät. Tähän sain Annalta erittäin kuvailevan vastauksen.

Suunnittelijan työ on ihanan vaihtelevaa ja haastavaa. Usein liikutaan vahvasti intuition puolella, jota perustellaan ja analysoidaan myös itselle. Käydään päänsisäistä keskustelua; miksi ratkaisisin asian niin tai näin? Minkälainen typografia sopii tähän maailmaan, entä minkälaiset elementit, ja miten ne ovat suhteessa toisiinsa? Onnistunko tavoittamaan olennaisen näiden elementtien avulla?

”Rolling Stones 70-luvulla Etelä-Ranskassa, musta kajalkynä ja suttuiset rajaukset, mustuus, Jean Cocteaun signeerauksen tähti…” Syntyi vahva tunne. Kaivaisin esiin mustepullon ja maalaisin luonnosmaisia kuvia. Nyt ei lähdetä piirtämään vektoriohjelmassa selkeää graafista tunnusta tai tavoittelemaan muodon ja viivan suhteen millintarkkuutta, nyt ei tehdä tunnusta virallisille virastoihmisille eikä haeta täydellistä viivaa ja sen puhtautta. Hienostuneen typografian pariksi tarvitaan rosoisuutta, jotain, joka kertoo henkilöstä.

Piirsin iltamyöhään lasten nukkuessa ainakin viisitoista paperia erilaisia elementtejä. Tapahtumassa oli jotain elokuvallista, rypistettyjä papereita, tuskaantumista ja ilahtumista vuoron perään. Tiedoksi, että musteella maalaaminen on itse asiassa aika ihanaa! (Toim. huom. Tämä tilanne olisi vaatinut punaviiniä, mutta sitä ei ollut kaapissa.)

Seuraavana päivänä sähköpostiini kilahti ilahduttava viesti: ”Sonja! Mä tykkään!!!!!!!!!! Tässä on nyt sitä jotain. Hyrisyttää ihanalla tavalla.” Elementtejä syntyi useita, joista loppuraatiin valitsimme Annan kanssa yhdessä nyt tunnuksessa näkyvät.

Silmä ja suu.

Blogi on näkemistä ja asioiden visuaalista kokemista, sekä niiden tulkitsemista ja kertomista lukijoille. Anna Palaa Anna kertoo elämänmakuisesti, mutta kiehtovasti Annaa viehättävistä asioista. Silmä on vahva, mutta niin on suukin. Näkeminen on vahvaa ja yhtä vahvaa on ilmaisu. Blogin kirjoitukset ovat kuitenkin myös hienostuneita, niissä on ranskalaista charmia. Tunnuksen kokonaisuus syntyy hienostuneen päätteellisen antiikvan yhdistämisestä luonnosmaisiin, rosoisiin ja voimakkaisiin elementteihin, ne ovat sopivan kontrastisia toisiinsa nähden. Anna Palaa Anna on saanut uuden tunnuksen.

Kiitos yhteistyöstä Anna & onnea blogillesi! <3
Sonja Tuulia Halttunen, graafinen suunnittelija, Fiskars

www.sonjatuuliahalttunen.com
www.kavivagraphics.com

Vieraileva kirjoittaja: Cannesin elokuvajuhlien asuista

Vieraileva kirjoittaja: Cannesin elokuvajuhlien asuista

Looking good, Jim Jarmuch & Iggy Pop!
Vieraskirjoitus // Merja Seitsonen, vainio.seitsonen, LIIKE-shop

“Cannesin elokuvajuhlia seuraavat muotialan ammattilaiset, koska siellä nähdään rennompaa ja persoonallisempaa pukeutumista kuin amerikkalaisissa muotitapahtumissa. Mutta me muotialan ihmiset seuraamme sitä myös elokuvatuotantojen vuoksi; elokuvien puvustaminen on yksi vaatesuunnittelun osa-alue, jossa työskentelee kollegojamme. Ja vielä, muotialan ihmiset ovat usein elokuvaharrastajia, niin mekin.

Alkuun etikettikertausta. Nainen voi sonnustautua juhliin joko juhlapukuun tai iltapukuun. Kutsussa mainitaan, onko pukukoodi juhlapuku = frakki (white tie) vai smokki (black tie). Frakkijuhlissa nainen pukeutuu täyspitkään, yksimittaiseen pukuun. Smokkijuhlissa nainen voi valita vapaamman kokonaisuuden, se voi olla esimerkiksi nilkkapituinen puku, ja siinä voi olla eri osia. Housupuvut ja minipituus käyvät myös. Hyvä muistisääntö on, että iltapuvun kanssa käytetään sandaaleja, mutta juhlapuvun kanssa ei, sillä juhlapuvun helman tulee olla niin pitkä, että alta paljastuu vain vilahdus umpinaista kengänkärkeä.

Tosin tänä vuonna Cannesin punaisella matolla nähtiin Julia Roberts paljain jaloin. Julia Roberts (Jodie Fosterin elokuvassa Money Monster) osallistui ensimmäistä kertaa elämässään näihin juhlallisuuksiin ja näytti ottavan siitä ilon irti. Hänen pukunsa – kuten tällaiselle diivalle sopiikin – oli Giorgio Armanin Privé -mallistosta. Puku ei siis ollut valmisvaate, kuten monet red carpet -asut ovat, vaan Armanin mittatilausmallistosta.

Parhaiten tuntemamme frakkijuhla taitaa olla presidenttimme vastaanotto itsenäisyyspäivänä. Cannesin elokuvajuhlien ensi-illoissa pukeudutaan smokkiin. Etiketti on tiukka, korkokengät ovat naisille pakolliset: viime vuonna Todd Haynesin Carolin esitykseen pyrkineeltä naisseurueelta evättiin sisäänpääsy, koska heillä oli mukavan matalat kengät jaloissaan. Ristiriitaista, sillä elokuva kertoo kahden naisen radikaaleista ratkaisuista 1950-luvulla.

Muotitalot Cannesin elokuvajuhlilla

CHANEL

Lily-Rose Depp & Elle Fanning, Chanel

Chanelin suunnittelijana mainitaan aina Karl Lagerfeld vaikka apuna onkin aikamoinen tiimi. Yleisilme on tyttömäinen, jota selittää ehkä se, että Karl Lagerfeldin tyyliin kuuluu noukkia muusikseen nuoria naisia mallimaailmasta, sekä musiikin ja elokuvan alalta. Hyvinä esimerkkeinä Elle Fanningin valokuvaajat hullaannuttanut Chanelin babydoll-puku, sekä Lily-Rose Deppin lehdistötilaisuuteen valitsema asu: sortsit ja huppari.

Kristen Stewart, Chanel

Kristen Stewart on yksi Lagerfeldin muusia ja lisäksi myös Chanelin kampanjakasvo. Kristen Stewartille oli nähtävästi tarjottu pukuja ensi vuoden kevääseen sijoittuvasta Resort 17 näytösmallistosta. Lily-Rose Deppin ja myös hänen äitinsä Vanessa Paradis‘n asut olivat ensi talven, AW 1617, mallistoa.

GUCCI & CHLOÉ

Isabelle Huppert, Chloé

Tyylikkäät, sävytetyt käärmeennahkakuosit ja monokromit ovat väistyneet, kun Guccin pääsuunnittelija Frida Giannini siirtyi syrjään. Tilalla on Alessandro Michelen aivan kreisi, harakkamaiseksikin kuvailtu tyyli. Useimmat Cannesissa nähdyistä Guccin puvuista olivat nyt jo saatavilla olevasta SS16 mallistosta. Mallisto olikin näyttävästi esillä New Yorkin suurissa tavarataloissa, minkä kävimme omin silmin todistamassa. 

On mielenkiintoista, että mitä nuorempi nainen, sitä konservatiivisempi puku. Esimerkiksi rohkeasti pukeutuvan Isabelle Huppertin puvut olivat trendikästä Guccia ja Chloéta. Miehistä mm. Ryan Gosling ja Javier Bardem olivat pukeutuneet Guccin smokkiin.

Isabelle Huppert & Riley Keough, Gucci

Ryan Gosling & Javier Bardem, Gucci

MUUT SUUNNITTELIJAT

Bella Heathcotella oli lehdistötilaisuudessa kukkiva puku Giambattista Vallin vanhemmasta SS14 Couture-mallistosta. Näimme muuten yhden aidon puvun tältä suunnittelijalta äskettäin, se oli valittu New Yorkissa sijaitsevan Cooper-Hewitt taideteollisuusmuseon BEAUTY -triennaaliin. Bella Heathcoten iltapukuvalintakin oli hieno, punainen luomus oli Armanin Privé-mallistosta.

– – –

Puvuista keskusteltiin vilkkaasti myös meidän vieraskirjoituksemme omassa fb-chatissa:

Kirjatoukka:
Tää on kyllä ihan pohjaton kaivo, kiinnostavuudessaan, nää Cannesin puvut. Näin alaa tuntemattomankin tavallisen tallaajan näkökulmasta! Kirsten Stewartia pidetään yhtenä muoti-läpimurtona Cannesin asuillaan, mitä mieltä?

Merja:
Kristen Stewart kyllä päivittää Chanelin tyylin, ehdottomasti! Yleisilme niissä mallistoissa on ollut vähän babydoll, kuten just se Elle Fanningin puku.

Johanna (Merjan liikekumppani ja ystävä, vainio.seitsonen – merkin The Vainio):
Toi Huppertin kulta-asu on kyllä killeri! Tästä huomaa myös sen, miten ranskikset osaa siirtää saumattomasti oman tyylinsä myös iltapukuihin. Eivät näytä yhtään päälleliimatuilta tai teennäisiltä.

Merja:
Huppertin housuasu päivällä oli myös niin makee! Kaikkein villeimmät asut oli just varttuneemmilla. Mitä nuorempi, sitä konservatiivisempi…

Kirjis:
Marillon Cotillard on ihana, onko hän mielenkiintoinen pukeutuja?

Johanna:
Cotillard on munkin mielestä ihana ja samoin Lea Seydoux. Cotillard ei vaikuta olevan vaatefriikki, jotenkin tulee sellainen fiilis, että antaa stylistin määrätä. Hyvä sekin. Huppertin vihreä kokonaisuus oli kanssa upea. Epätyypillinen väri iltapukuihin.


Kirjis:
Mehän näimme parit tähdet Cannesissa, Kirsten Dunstin keltaisisssan, Valeria Golinon ja Vanessa Paradis’n, joka sai turvamiehiä myöten kaikki sekaisin!


Merja:
Madame Dunstin kaunis keltainen puku on Diorin muotitalosta. Aika monella tähdellä oli yllään Guccia, jonka retroileva 70-luvun tyyli on… ehkä voisi sanoa avantgardistinen.


– – –


toim. huom. Vieraileva kirjoittaja Merja ja liikekumppaninsa Johanna yrittivät saada juttuun mukaan useampiakin kuvia Ryan Goslingista, jopa viiden vuoden takaa Cannesista, kuulemma “ihan muuten vaan”. Blogin omistaja ei suostunut ankarasta Pinterest-pommituksesta huolimatta. 


Kaikki kuvat: Pinterest