Valitse sivu
Tästä innostuin tänään #6

Tästä innostuin tänään #6

Se, etten ole kirjoittanut, ei tarkoita, etten olisi innostunut. Viikonloppuna esimerkiksi joukkoinnostuimme ystävien kanssa Cádizista aivan valtavasti, en ollut tiennytkään että niin paljon voi ihminen Cádizia rakastaa käymättä siellä koskaan.

Mutta on tässä ollut muitakin himoja:

Odotan innolla (kuin kuuta nousevaa) yhden muoti-idolini (ja miksei kauneusidolinikin) Isabel Marantin meikkisarja-yhteistyötä L’Oréalin kanssa. Sarja lanseerataan 19.9. eli ihan pian. Isabel ei minusta kyllä itse juurikaan meikkaa, mutta sillä tyylisilmällä siunattu ihminen osaa kyllä varmasti valita tuotteet ja sävyt meille muille, ja vaikkei osaisikaan, ostaisin silti. Koska Isabel. Kokoelmasta lisää mm. täällä.

Roikuttaisiko Maison Balzacin La Plage-tuoksukynttilä kesää mielessä vielä silloin kun ensimmäinen räntä on kastellut kengät, kylmyys sormeillut kurkkua kauluksen alta ja valoa riittää enää nippa nappa muutamaksi tunniksi päivässä? Voisihan sitä koittaa. Ihan mitä vain voisi koittaa. Jo pakkaus ilahduttaisi.

Hopeanvärinen oversize-takki on Kappahlin. Miksi sivuilla lukee, että saatavilla vain myymälöistä, miksi, miksi? Ja sitten kun lähetän sukulaiset Kappahlin myymälöihin, joissa kukaan ei tietääkseni ole käynyt vuosiin, niin myymälästä sanotaan, että ei löydy vielä. EDIT: Ja arvatkaa mitä, nyt kun rupesin tätä kirjoittamaan ja takkiin linkkaamaan, niin se on hävinnyt Kappahlin sivuilta. Wtf. HALUAN hopeanvärisen oversize-parkan. Mites nyt suu pannaan?

Caudalien Beauty Elixir on ollut kesän villitykseni suihkerintamalla. Avene on edelleen ykkönen kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta on tilanteita ja on tilanteita. Caudalien ihmevesi sisältää ties mitä rypäleitä, minttua ja rosmariinia, ja antaa iholle juuri sen piristysruiskeen, minkä kasvot tuntuvat silloin tällöin tarvitsevan. Käytän sitä meikin alla vetämään ihon jotenkin kivasti suppuun, ja myös meikin päälle, kun tarvitsen pienen pikapäivityksen. Kolmas käytössä oleva suihkeeni on La Roche-Posayn Serozinc. Parkkonen on todella innostunut kylppärinhyllystäni, jolta löytyy kattava valikoima… suihkutettavaa vettä. Mutta jopa hänenkin on myönnettävä, että ei tuntunut ihan huonolta kun hirveillä helteillä yllätyssuihkutin silloin tällöin häntäkin, minulla on nimittäin TIETENKIN myös matkakokoisia suihkepulloja korikasseissani. Ostan suihkepulloja myös tuliaisiksi ystävättärilleni, mutta en enää mutsille, koska hän seisottaa omaa Caudalietaan kylppärissä (olen nähnyt mutsi!) eikä raaski kuulemma käyttää sitä.

Koska kuvittelen taas syksyn kunniaksi aloittavani kiihkeän kuntoilun (ahhahahahaha!), niin näen tekeväni sen parhaiten tuossa edellä mainitussa hopeanvärisessä takissa (joka on hävinnyt netistä) ja sitten tarvitsen tietysti uudet kengät, trikoot ja vyölaukun. Huh huh, kuulen teidän sanovan, mutta vyölaukut ovat taas muotia ja minä olen muodin orja. Clare Vivierin laukkuvalikoimassa olisi vaikka mitä ihanaa kaikkiin ihmisen laukkutarpeisiin, mutta leikkisänä ihmisenä valitsin tähän kuvakavalkadiin nyt tuon pinkin silmäpussin. Kannattaa katsoa myös sillä silmällä Clare V. liikkeiden sisustuksia (esimerkiksi instagramin välityksellä), puodeissa käytetään paljon taidekirjoja ja muuta hauskaa rekvisiittaa somisteina. Olen löytänyt sieltä monta helmeä, joita sitten metsästän mistä metsästänkin omiin sisustustarpeisiini.

(Silmäpusseista puheenollen: mulle on muodostunut silmäpussit, ja sellaisia minulla ei ole koskaan ennen ollut. Mistä ja johtuu ja miten ne saa pois?)

Enkä panisi ollenkaan pahakseni, jos siellä lenkkipolulla tai muuten vain Hangon katuja mittaillessani hihan alta työntyisivät Diorin punottujen rannekkeiden värikkäät tupsut. Aika lailla kyynärpäähän asti saisi kyllä hihat vetää, sillä kuka nyt kolmensadan euron langanpätkiä hihan sisään piilottaisi! Lapsi kyllä sanoi, että tuommoisethan voisi tehdä itse, mutta ei, minä haluan, että Dior on tehnyt ne.

Tästä innostuin tänään #5

Tästä innostuin tänään #5

Mulla on hyvin vahva mä haluun kausi meneillään. Onko tauti tuttu? Haluaisin kaikkea, ja paljon. Osasyy lienee pian valmistuvassa vierastalon yläkerrassa. Samaan aikaan kun kohkaan sen sisustamisesta, tunnen pientä mustasukkaisuutta oman tiilirotiskoni puolesta, joka sekin kaipaisi kohennusta. Selaan maanisesti Pinterestiä ja huomaan, että olen pian ihan sekaisin siitä, mistä itse pidän versus mistä minun juuri nyt halutaan pitävän.

Sisustuskuumeen lisäksi minut on vallannut aivan uusi kuume. Autokuume. En ole aikaisemmin ollut erityisen kiinnostunut autoista. Kaikki käy, siis kunhan menopeli on musta ja ranskalainen. Mutta nyt jokainen solu ruumiissani kiljuu Citroën Méharin nimeä. Miten täydellinen auto Hangon kesään se olisikaan!

(Tietoja, joita ilman et voi elää: kun olin pieni, meidän perheellämme oli aina kuplavolkkari. Tappelimme kuplan takapenkillä veljeni kanssa niin villisti ja luovasti, että meidän väliimme piti aina laittaa jotain muuriksi. Kuten esimerkiksi valtava pehmonalle, jonka nimi oli Makkonen, KOPin pääjohtajan mukaan.)

Mutta pitkiä matkoja Méharilla ei ajeta. Sanotaan nyt esimerkiksi Calais, se on jo kyllä ihan liian kaukana. Jos remonttihommista jää mitään käteen, haaveilemme kesämatkasta (haaveilemme AINA jostain matkasta), kenties road tripistä. Jos ajaisi auton laivaan ja porhaltaisi Bretagneen? Siellä ei olisi liian kuuma heinäkuussakaan. Matkalla voisi pysähtyä Calais’ssa, jossa on esillä 60- ja 70-luvuilta Jane Birkinin ja Serge Gainsbourgin perhealbumikuvia. Kuvaajana toimi Janen veli Andrew. Calaisin kauttakulkua odotellessa selailemme tietysti kirjaa Jane & Serge, A Family Album (Taschen).

Seuraavalla Etelä-Ranskan reissulla aion korkata Paul Ricardin saaret, Bendorin ja Ile des Embiezin. Jos sinulla alkoi nyt tätä lukiessa maistua pastis kielenpäässä, olet oikeilla jäljillä. Samasta jampasta on kysymys. Kuuluisan Marseillen pastiksen kehittäjä oli myös taiteen ja luonnon ystävä, joka keksi yhdistää nämä intohimonsa ostamalla joskus 50-luvulla kaksi saarenpallukkaa Rivieran edustalta ja omistaa ne taiteilijoille, käsityöläisille ja luonnon monimuotoisuuden vaalimiselle. Kohteista ei tee yhtään vähemmän houkuttelevia se, että saarille kuljetaan lautalla Bandolin kaupungin kautta, josta taas tulevat lemppari roseeviinini.

Kreikkaan ja vanhaan kunnon Kalamataan olimme jo tehneet varauksiakin kesäkuuksi, viime kesän ihanien seikkailuiden toisinnoista haaveillen. Mutta se oli aer, eli ajalta ennen remonttia. Jos aikataulut venyvät, ja yleensä ne venyvät, on kesäkuu kulunut ennen kuin huomaammekaan, ja heinäkuinen Kreikka on meikäläläiselle kyllä liian helteinen. Kreikka kuitenkin kutittelee: Kalamatan ja sen liepeiden lisäksi haaveilen edelleen kiihkeästi Hydrasta ja nyt myös Pelionista. Kaikesta tästä inspiroituneena lainasin juuri kevyeksi kesälukemiseksi Platonin Symposiumin (Pidot).

Toisaalta ehdinkö mä muka minnekään matkalle, olemmehan myös hyvin varovasti jutelleet faijan kanssa pienen pop up -antiikkikaupan pystyttämisestä heinäkuiseen Hankoon? Annan faijan aarrearkku? Nakkikulhoja ja muuta mukavaa? Osaisimmekohan olla riitelemättä nelisen viikkoa, me kaksi pässinpäätä?

En tiedä uskaltaudunko Hangossa mereen tänäkään kesänä, ainakaan ennen elokuuta, mutta uuden uima-asun tarvitsisin. Kaunein malli minusta on tuollainen kevyellä, läpikuultavalla harsolla verhotulla yläosalla varustettu musta kokouimapuku. Jos jonkun vinkin haluaisin nuoremmille sukupolville antaa, niin se olisi tämä: SUOJATKAA DEKOLTEENNE! Mutsin elämänohjeisiin kuului mm. legendaarinen “pieni kärähtäminen tekee ihmiselle vain hyvää”, mutta ei, ei se tehnyt. Tähän liittyen vinkkaan teille Vichyn antioksidantti -aurinkovoiteesta, jonka suojakerroin on 50, ja jota käytän kasvoille ja juurikin dekolteelle. Ja koska olen nykyään suihkeisiin päin kallellaan, palvon myös Vichyn aurinkosuojasuihketta, edelleen SPF 50. Kropalle helposti levittyvää Avénen aurinkoöljyä, nam.

Niistä haluamisista vielä puheenollen: kaikki keramiikka himottaa, kukanmalliset rottinkituolit himottavat ja Hotel Magiquen Sézanelle suunnittelemat julisteet ne vasta himottavatkin. Une fille de mai tietysti, koska olen toukokuun tyttöjä, mutta aivan eritoten poltetun oranssin värinen hekumallinen Fleurs Sauvages. No okei, haluaisin molemmat, ne pelaavat jotenkin hyvin yhteen. Sanoinhan, keksin koko ajan lisää haluttavaa… Nostin tähän kollaasin kuitenkin jostain syystä keramiikkahimojeni kohteen LRNCE:n tyynyn, enkä saviruukkua. Hassua.

En tiedä ilmestyykö tämä sarjani Tästä innostuin tänään enää koskaan, sillä olen nyt näköjään mennyt ja laittanut kaikki paukkuni tähän osaan. Heippa!

Tästä innostuin tänään #4

Tästä innostuin tänään #4

Joskus on semmoinen olo, ettei edes uskalla avata juuri ostamaansa kiiltäväkantista lehteä, koska tietää innostuvansa taas niin hirveästi, että päässä alkaa surista, ellei jopa savuttaa. Nyt on vähän semmoinen vaihe meneillään. Olen liekeissä niin monesta asiasta, etten tahdo saada pidettyä inspiraatioideni  villisti riuhtovaa ilmapallorypästä käsissäni. Kun kaikki kiinnostaa!

1. Les Roches Rouges. Taas yksi uusi unelmahotelli, jossa joskus vielä yövyn. Yllätys, yllätys, se sijaitsee Ranskan Rivieralla. Nyt kun yritämme saada vierastalon yläkertaa valmiiksi, katson taas entistäkin lumoutuneempana miten jotkut osaa. Hotelli on tyylikäs, mutta rento, hienostunut, olematta koppava. Värit, materiaalit, taide ja kevyt timjamin tuoksu luovat kuplan, jossa aika takuulla hetkeksi pysähtyy. Voguen artikkeli kuvineen hotellista luettavissa (en francais) täällä.

2. & 3. Bukowskin kevään Modern Art + Design vasarahuutokaupassa isketään nuijaa pöytään mm. Picasson keramiikasta. Aikamoista! Katalogiin pääset tutustumaan täällä.

4. Blossom – Luovaa kukkien sidontaa. Tiedän, että minusta elää ulkomaailmassa kuvitelma jonkunasteisena kätevänä emäntänä. Ei pidä paikkaansa. Olen aivan hälläväliä-tyyppiä mitä tulee suurimpaan osaa kotitaloustöistä. Suurin osa onnistumisistani on silkkaa sattumaa. Olen esimerkiksi aivan surkea mitä tulee kukkien ja kasvien käsittelyyn sisällä tai ulkona. Haluaisin nyt kuitenkin jostain syystä nähdä itseni luomassa villejä ja vapaita kimppuja. Kuinka vaikeaa se muka voi olla? Cozy Publishingin kirjaa saa ainakin Mokosta.

5. Aina kun palaan Cannesin seuduilta, haluan tuoksua appelsiinipuulle. Appelsiinin- ja mandariininkukkien tuoksulta ei voi välttyä Etelä-Ranskassa tähän aikaan vuodesta. Myös jasmiini tuoksuu huumaavasti ja illat ovat yhtä pökerryttävää tuoksumerta. Unelmoin automatkasta Bretagneen koska kuvittelen, että olen entisessä elämässäni ollut kiukkuinen bretonitar. Mutta pelkään, että kaipaisin etelän kukkaistuoksuja ja pyöreää, säkenöivää valoa. Stockmann myy nykyään Atelier Colognen tuoksutuotteita, pieneksi ylellisyydeksi itselleen voisi hankkia veriappelsiinilta, jasmiinilta ja santelipuulta tuoksuvan käsisaippuan.

6. Ostin Laduréelta pientä taikapölyä violetilla satiininauhalla solmitussa pussissa. Suomeksi sanottuna sokerihuurrettuja orvokin terälehtiä siis, ripoteltavaksi aamiaisjogurttiin, jälkiruokiin tai kevään juhlien kupliviin maljoihin.

Tästä innostuin tänään #3

Tästä innostuin tänään #3

Vierastalon yläkerran remontti edistyy.
Ostettu: vanha pariisilainen bistropöytä.
Puuttuu: seinät, katto ja lattia.

Kuten meillä usein, asiat etenevät arvaamattomasti ja ulkopuolisten silmin varmasti myös hieman holtittomasti. Keskiviikkoaamuna kello 8 laitoin ystävälleni viestin, että olen allapäin, mikään ei onnistu ja aiomme luovuttaa tai vähintään lykätä. Kello kymmeneltä vintillä oli kolme miestä hommissa, pihaan ajettiin raakalautakuormaa ja meidän piti ilmoittaa sähkömiehelle lampunpaikat.

Samaan aikaan osuu tietenkin omien töiden kevätsuma, meillä molemmilla. Yöunet jäävät muutamiin tunteihin, mutta innostus uudesta pitää ainakin vielä mielen virkeänä. Jos olisimme tienneet, että remontoimme nyt yläkertaa, emme ehkä olisi varanneet matkaa Ranskaan juuri tähän kohtaan. Näen itseni istumassa La Croisetten kuuluisilla sinisillä tuoleilla  huutelemassa luuriin mielikuvituksellisia ohjeita lattiamaalin värisävystä.

No, se on vain maallista, sanoisi Katto-Kassinenkin, lempifilosofini.

On taas viikkokatsauksen-joka-ei-ilmesty-viikottain aika. Isosta kuvasta kellotaulun mukaisesti oikealle.

1. Croisetten tuoleista tuli mieleen, että on olemassa – niiden sinisten metallilegendojen lisäksi- kuuluisasta rantabulevardista nimensä saanut metalli- ja rottinkirunkoinen Honoré Decon Croisette-tuoli, pulleilla samettityynyillä ja tosi herkullisissa väreissä. Oispa fyrkkaa.

2. Dokkari, jota en malta odottaa: That Summer esittelee jemmassa ollutta kuvamateriaalia kesältä 1972. Yksi kaikkien aikojen lempparielokuvistani, Grey Gardens oli vasta tuloillaan kun taiteilija Peter Beard ja Lee Radziwill lähtivät tapaamaan Leen sukulaisia, omalaatuista tätiä ja tämän tytärtä hämmentävään pesukarhujen valtaamaan kartanoon. Elokuvassa vilistää Peterin, Leen, Edien ja Edien lisäksi heidän taiteilijakommuuninsa kantaporukkaa, mm. nuori Andy Warhol. Ja jos sallitte pienen kissanhännännoston, niin olihan kesä -72 merkittävän aikakauden alku kaikin puolin. Vaan missä ja milloin tämän leffan saa nähdäkseen?

3. Minulla on ehkä kalpea aavistus siitä miltä narkkarista tuntuu, kun ajattelen suhdettani kirjoihin ja aprikoosihilloon. Vieroitusoireet ovat fyysisiä. Minulla on oma kuriiri, joka diilaa Mokon ranskalaista hilloa säännöllisesti paperikassi kerrallaan Hankoon, ja uusi pakko saada- kirja on aina mielen päällä. Tällä hetkellä tuntuu, etten voi elää ilman David Douglas Duncanin Goodbye Picassoa.

4. Kimonon tapainen väljä “taiteilijatakki” on maailman kätevin vaatekappale ja nyt niitä onneksi näkyy taas mallistoissa. Muutama vaatekaapista jo löytyy, mutta ihastuin tuohon sinapinkeltaiseenkin. Tilasin kuitenkin tietysti mustan

5. Lisää dokkareita. Yle Areenassa on katsottavissa nautinnollisen yksinkertainen Mestari Miyazakin paluu, joka toimii minuun meditaation lailla. Katsoin sen kerran, ja aloitin heti alusta uudestaan. Samaistuin hiukan mestariin, en minäkään kestä kun kukaan ei tajua nyansseja. Rakastin myös edellistä Miyazaki-dokkaria, Unten ja hulluuden valtakuntaa.

6. Ravintolavinkki Helsinkiin. Yksi parhaista ravintola-annoksista pitkään aikaan oli muutamia viikkoja sitten Wernerissä nautittu, avotulella grillattu kokonainen päivän kala. Ravintola oli valaistukseltaan vähän kolkko, alkucocktailit hutaisten tehty ja tarjoilija omissa ajatuksissaan, mutta kalan ja sen kyljessä jollotelleen fenkolin tähden palaan takuulla uudelleen! Myös alkupalat olivat maistuvia, valitsimme pöytäseurueen kesken muutaman ja maistelimme kaikkea.

Tästä innostuin tänään #2

Tästä innostuin tänään #2

Lupailin viikottaisia innostumislistoja, mutta aikaa on vierähtänyt hävyttömästi enemmän. Emme silti lannistu, vaan jatkamme ihan pokkana.

1. Arkkitehti Luis Barraganin Casa Barragan Mexico Cityssä oli listoillamme, kunnes kaikkinainen häslinki sen sieltä reissun päällä pudotti. Harmittaa vieläkin vietävästi. Tosin vielä enemmän harmittaa kun matkan jälkeen huomasin toisen Barraganin piirtämän kohteen, jossa voi myös (erikseen sopimalla) vierailla. Casa Pedregal on täydellinen, lattiasta kattoon pinkiksi kaakeloitua keittiötä myöten!

2. ja 3. Me sujahdamme usein Helsingissä ollessamme lounastamaan Brondaan. Se on niin kaunis! Ruokakin toki maistuu. Kannattaa mennä vähän kiireisimmän lounasajan jälkeen ja unohtua espresson ääreen, katselemaan kun kokit hellästi kiillottavat työtasojaan ruuhkan jälkeen. Brondasta olen kirjoittanut enemmän mm. täällä.

4. Ranskalainen sarja Dix pour cent (Call my agents!) löytyy nyt Netflixistä. Sarja kertoo elokuvatähtien agentuurista ja hauskan siitä tekee joka jaksossa omana (liioiteltuna) itsenään esiintyvä vaihtuva ranskalaisnäyttelijä. Myös vakkarikaarti on varsin charmanttia, vaikkakin sekopäistä. Sarjaan on helpompi hurahtaa, jos ranskalaiset starat ovat yhtään ennestään tuttuja. Hangossahan siitä pitää huolen Hangon kirjasto, jossa lehtihyllyistä löytyy legendaarinen Paris Match!

5. Auringonpaiste ja lisääntyvä valo saavat paukkupakkasista huolimatta uskomaan, että kyllä se roseeaikakin taas koittaa. Voimme varautua siihen hyvissä ajoin oivallisella tuliaispullolla. Gérard Bertrandin viinitalon heleä Côté des Roses ojennetaan ystävälle ylösalaisin, sillä pullon pohja muistuttaa ruusua. Pullon ovat suunnitelleet pariisilaiset taideopiskelijat. Lisää juhlavuutta tuo harvinainen lasinen korkki.

6. Viinistä vintageen. Ranskalaisten ullakoiden aarteita löytyy kauniisti kuratoituna Helsingin Korkavuorenkadun KooPernusta, jossa oli tällä hetkellä pienesineiden ja astioiden lisäksi paljon erilaisia marmoripöytiä; vanha bistropöytä valurautajaloin, eleganteja sohvapöytiä vihreillä marmorikansilla, pieniä yöpöytiä… Me ostimme alkajaisiksi marmorisen juustoleikkurin!