All posts tagged: Shop

Musiikkia miehelle, tai mielelle

          Lahjoin miestäni tänä jouluna ihan hulluna. Niin läpeensä valloittava otus kuin olenkin, ja vaikka tätä voi olla vaikea uskoa, en ole aina ihan vaimo sieltä helpoimmasta päästä. Koska en aio muuttua sen kummemmin, katsoin parhaimmaksi satsata kelpo lahjoihin. Joista paras tulee tässä: RETROLEVYSOITIN! Crosleyn kannettava levari löytyi Mokosta ja kaikkien muiden mainioiden ominaisuuksiensa (cool, bluetooth, usb jotain, blaa blaa blaa) lisäksi se mätsää täydellisesti meidän sinisiin sohviimme. (Tekniikan Maailma, jos etsitte toimittajia, olen käytettävissä.) Herra Kamera rakastaa musiikkia melkein yhtä paljon kuin minua ja minä rakastan vinyylien kansitaidetta, joten olin ihan fiiliksissä lahjastani. Mutta silti samperi soikoon Herra Kamera veti pidemmän korren. Tapaninpäivän aamuna, eli paremmin näissä seurapiireissä seurustelun aloittamisen vuosipäivänä tunnettuna merkkipäivänä aamiaispöydässä odotti käsin raapustettu kortti. Astelin pyjamassa, kahvinhimoisena ja silmät vielä puoliksi unimaailmassa kiinni kortin luokse ja nostin sen käsiini. “ANNA 26.12.1993 ja seikkailu jatkuu.” (taitoin kortin auki henkeä pidätellen) “RED HOT CHILI PEPPERS 29.7.2017. Me mennään keikalle!” Parahdin yllätyksestä itkuun, sillä muistatteko? Red Hot Chili Peppers!!! Ooo!!! Me todella mennään keikalle! Musiikki vaikuttaa terveyteen kuin ihmelääke ja terapia …

Joulupäivä

Arvatkaa mitä. Mä pahoin pelkään, että joulupäivälle on käymässä niin kuin elokuulle. Ensin vuosien mittaan elokuu – ja joulupäivä – kehittyy vähän salaa ja yllättäen semmoiseksi ihanan täydelliseksi ja rennoksi ja hitaaksi ja mahtavatunnelmaiseksi, heinäkuun tai jouluaaton varjossa. Sitten sitä rupeaa vahingossa lataamaan siihen (elokuuhun ja joulupäivään) niitä ihanan täydellisyyden odotuksia. Ja pim. Koska joulupäivän – ja elokuun – on oltava täydellisiä, ne eivät sitä välttämättä olekaan. Ne menevät kipsiin. Me menemme kipsiin. Mutta aika lähelle täydellistä ja rentoa päästiin pienistä paineista huolimatta! Ensimmäiset päiväunet nukuin jo ennen yhdeksää sohvalla kirja sylissä. Pienen aamukriisin sain aikaiseksi kun en pystynyt päättämään leijailenko pyjamapäivän uudessa flanellipyjamassa, uudessa MUSTASSA SILKKIPYJAMASSA(!) vaiko uudessa, upeassa poltetun oranssin värisessä kaftaanissa. Päädyin flanelliin, koska oli vähän flanelliolot. Joulupäivänä paistoi myös aurinko aivan valtoimenaan, mikä tuntui vähän epikseltä ja jotenkin ahdistavalta. Damn. Mutta pidin pään kylmänä ja ovet lukossa. Pyjamapäivä on pyjamapäivä. Joku roti sentään. Se on Tapaninpäivä kun käydään kävelyllä. Seuraava vaaran paikka oli kun piti valita mitä tekee, kun kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa. Ei vajavainen ihminen esimerkiksi pysty samaan …

Kaunis ja käytännöllinen joululahjavinkki

Vinkkaan vielä joululahjoja etsiville: Langøn nettikaupassa on kiva tarjous puuvillafilteistä sekä villahuovista. Molemmista meillä on kokemusta, molemmat ovat ihania. Tuo iso musta puuvillapeittoni on ollut tosi kovassa käytössä, se on kuninkaallisen kokoinen ja mahtavaa laatua. Ja musta, eli täydellinen. Muitakin värejä toki on. Koon puolesta filtti käy rantaelämän lisäksi vaikka pöytäliinaksi tai sohvanpäälliseksi. Hapsuista plussaa, hapsuista aina plussaa. Pellavapyyhkeissä ei tainnut joulutarjousta ollut, mutta kehaisen niitäkin. Ne kun pelastivat Kreikan reissuni monin tavoin. Jo pelkästään rantapyyhkeenä pellavaliina on ihan ässä: ohut eli nopeasti kuivuva ja helppo roudata sekä hyvin kaunis katsella. Pellavalakanoita ja tyynyliinoja meillä on jo… odotas… ainakin kahdeksassa värissä! Villahuovat (ja muut Langøt) vilahtelevat eri väreissä tämän linkin takana. Meidän jokaisella lapsella on oma villainen, omassa värissä, ja ne ovat tosi rakkaat ja päivittäisessä käytössä. Myös hoitokissa Coco antaa äänensä Langøn huoville ja parkkeeraa paksun takapuolensa lämpimälle peitolle. * * *  “Xmas Special – all wool blankets 99 € (149 €) and all cotton blankets 69 € (109 €).  Offer valid at lango-home.com until 23rd December or while stock lasts.” 

Luottojuttuja

Katsotaanpa hiukan mitkä jo menomatkalla matkalaukun painorajoja paukuttavat tuotteet ja tavarat ovat osoittautuneet reissun luottopakeiksi. Jos luulit, että sanon “valokuva perheestä”, “miehen t-paita” tai “kivi Hangon rannalta” niin olet väärässä. Sanon “kuivashampoo”. Kas kun nämä paksuilla piiskoilla varustetut ihmiset, herranjumala demokratian keksineet, eivät ole koskaan kuulleetkaan kuivashampoosta. Olen pulassa. Ihan paras on Kloranen, mutta tyytyisin nyt mihin vain. Vaikka perunajauhoon, mutta kun sitäkään ei ole näillä leveysasteilla. Sanon myös tuoksupussit. Ihan ensimmäisiä asioita uuteen kämppään astuessani oli avata matkalaukku ja nostaa sieltä kaksi tuoksupussia roikkumaan ovenkahvoihin. Tuoksupusseja olen kiikuttanut myös yönyliretkille ja niillä pesäyttänyt huoneen kuin huoneen. Myös tuoksukynttilä luo tunnelmaa, tosin kuumimimpina päivinä sen polttelu tuntui sekin liialta lämmön nostatukselta! Ihan paras aurinkorasva on ME:n aurinkorasva sekä -puikko samaa kamaa. Yksi puikko kulkee aina käsilaukussa ja toinen on yöpöydällä huulia varten. Seerumina minulla on mukana superriittoisa, kevyt mutta tehokas Ultracalming Dermalogicalta. Iloinen pieni yllättäjä tuoksurintamalla on H&M:n Conscious-sarjan Relaxing Perfume Oil roll-on, vaikka ostin lähipateekista juuri myös Korresin muikean, rantaelämästä sitten kotonakin muistuttavan Coconut Sandin. Korresin on myös uudehko rajauskynäni. Pitihän se arvata, että …

Behind the Scenes / vainioseitsonen

Lauantaina oli ihan mahtava päivä. Kuvasimme suunnittelijaduo vainio.seitsosen SS17-mallistoa Hangossa, loistoporukalla. Mallimme, taitavat Idil & Iris olivat nättejä kuin napit ja taipuivat koko sen viluisen päivän tyynen rauhallisesti milloin mihinkin asentoon ja juurakkoon. Uusi tyylimuusani on renesanssinainen, meikkitaiteilija Leena Kouhia. Voi vitsi miten hän on cool! Hän paitsi maskeeraa, myös tekee keramiikkaa. Raaka-Rå‘n raffit kulhot, kupit ja lautaset himottavat. Vainion Johanna ja Seitsosen Merja eivät olisi millään halunneet kömpiä kameran eteen New Yorkin jetlageissaan, pitkän päivän päätteeksi, tukat tuulen tuivertamina, mutta tungimme heidät väen vängällä Tuulan vanhaan, vaaleansiniseen Kuplaan. Onneksi, pitäähän staileista suunnittelijoistakin promokuvaa olla? Lopputulostakin saan ehkä esitellä aikanaan, tässä ja nyt kuvauspäivän tunnelmia. Rosoisia sellaisia nämäkin, just ihania! Mallit: Iris Haapanen ja Idil Lilius Mallien vaatteet ja asut: vainio.seitsonen Mallien kengät: Finsk by Julia Lundsten Meikki: Leena Kouhia Kuvat: Studio Tomi Parkkonen Kuplan kuski ja loistava silittäjä: Tuula Kotro Kuvausjärjestelyt: Anna Piiroinen

Hehkuu

“Yhdessä kuljetaan, punaiseen auringonlaskuun, ja jengi kyselee perään…” Varisniemi, tavallinen hankolainen maanantai. Tai tavallinen ja tavallinen, syyskuu pesee mennen tullen kesällä lattiaa, aurinkoisia päiviä on jonoksi asti. Lämpötilat heiluvat ennätyslukemissa. Yritämme elää ulkona niin paljon kuin mahdollista. Nytkin keksimme ottaa työt mukaan sinne, mihin veri veti muutenkin: täydellisen auringonlaskun ääreelle Varisniemeen. Varisniemen rantaan ei ihan niin vain puikata. Pitää ajaa tai pyöräillä ensin pieneen venesatamaan, aallonmurtajan kylkeen. Sieltä, melkein piilosta lähtee polku yli kallioiden. Vain parkkipaikan sotamuistomerkeistä kertova opastustaulu antaa osviittaa, että polku todella vie jonnekin. Metsän läpi hetken kahlattuaan kulkija pääsee hiukan hengästyneenä kallion laelle. Ja sieltä, korkeimmalta kohdalta avautuu niin häikäisevä näkymä, että siihen moni jääkin eikä enempää osaa kaivatakaan. Vaan kun jatkaa vielä kallion toista kylkeä alaspäin, on paratiisissa. Pieni poukama muodostuu pyöreiden kivien rannasta ja kallioista niiden kahta puolta. Koska meillä on tapana aina vähän LIIOITELLA, niin raahasimme kuvattavien tuotteiden ja kuvauskaluston lisäksi läpi metsän, yli kallioiden, alas salaiselle rannalle myös nuotiopuut ja eväsrepun. Kun mikään ei riitä. Mutta kaikki kamelointi oli taas kerran vaivan arvoista. Poika viritteli nuotiota ja me …

Vielä ehtii!

Studiollamme, rahtilaivojen kyljessä, Hangon Itäsataman ja Länsisataman välissä, vanhassa fillaritehtaassa on vielä tänään perjantaina ja huomenna lauantaina visiitillä Nest Factoryn, Nómadin ja Kaarina K:n pop up -kauppa. Lauantaina alkaa pikkuhiljaa poispakkailu, joten kiiruhda, jos haluat kotiisi mahtavia boheemiviboja tai yllesi suihkuseurapiirien katseet kestäviä kesäasuja. Kuvissa näkyvät Nest Factoryn mahtavat ulkokalusteet (kyllä, olen käynyt loikoilemassa niissä hävyttömän monta kertaa) myydään puoleen hintaan. Himottais. Se ken muistaa kirjoitukseni pihaelämästä kesäkuulta, saattaisi nytkin hyristä jostain vetovoimanlaista. Niin hyvin unelmiani vastaisivat nämä kalusteet ja kuosit. Enää vesipiippu puuttuu! Studio Tomi Parkkonen Vanha Helkama-tehdas Satamakatu 2, Hanko (Steel Studion ja Merijoogan vieressä, sisäänkäynti parkkipaikan puolelta.)

Ranska-teemainen kesäkirjalista ja reseptejä piknikille

Maanantaiaamu valkeni ihanimpana ikinä, kun valutin itseeni maitokahvia, lajittelin lukemistoani ja hoipuin lopulta muina kameleina kirjakasseineni Leijonarantaan Gauharin ranskalaista piknik-tapahtumaa emännöimään. Niin lämpöistä aamua ei tähän kesään ollut vielä ehtinyt osuakaan. Me suorastaan kelluimme helteessä vilteillämme ja tyynyillämme! Kiitos kun poikkesitte, te kaikki kivat ihmiset. Kesäkirjalistat loppuivat alkuunsa, joten täältä pesee lukemista niille, jotka jäivät ilman. Listan alla vielä piknikin himotuimman dipin ohje sekä muita eväsvinkkejä blogiarkistosta omille helteisille rantareissuillenne. Gauharilaisetkin halusivat kiittää teitä mielenkiinnosta jatkamalla piknik-päivän etua blogin lukijoille; koodilla kirjatoukkablog saat Gauharin verkkokaupan ostoksista -20 % sunnuntai-iltaan (klo 00:00) saakka.  Mutta nyt asiaan, eli kirjoihin <3 KLASSIKOT:  Victor Hugo, Kurjat  Guy de Maupassant, Koru ja muita novelleja  Irène Némirovsky, Veren polte  Francoise Sagan, Bonjour Tristesse  F. Scott Fitzgerald, Yö on hellä UUDEMPAA RANSKALAISTA  Anna Gavalda, Lohduttaja  David Foenkinos, Yhden elämän muistot  Delphine de Vigan, D’aprés une histoire vraie  Muriel Barbery, Kulinaristin kuolema ELÄMÄÄ ja ELÄMÄKERTOJA  Herman Lindqvist, Madame de Pompadour  Alicia Drake, The Beautiful Fall, Fashion, Genius and Glorious Excess in 1970s Paris  Gertrude Stein, Alice B. Toklasin omaelämäkerta  Juha Tanttu, Ranskalaisia pastilleja  Francoise …

GAUHAR – Un pique nique au bord de la mer

Yhteistyössä: Gauhar No jos te nyt lähditte juoksemaan Tampereelle, niin viipottakaa vikkelästi takaisin sitten, sillä näinä päivinä kannattaa joka tytön olla kyllä Hangossa! Olen rampannut oman kotikadun päässä sijaitsevassa Villa Hima-sisustusliikkeessä tänä kesänä alvariinsa, sillä siellä tuoksuu aivan erityisen hyvältä… Ihan niin kuin kotona Ranskassa? Syylliseksi yhä pahenevaan matkakuumeeseeni paljastuivat Villa Himassa kesäelämää viettävät Gauharin tyylikkäät tuoksupussukat, jotka veivät ensi nuuhkaisulla mennessään niihin päiviin ja iltoihin toisten merien rannoille, joilla sieluni tuntuu enenevässä määrin asustelevan. Gauhar ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta onpa ollut ilo tutustua. Merkin takana ovat nimittäin suomalaisnaiset Jannika Antas ja Sabina Burmeister, molemmat vahvasti kallellaan kaikkeen kauniiseen ja kestävään. Jos tuoksupussit (kukkivia ketoja! sitruunatarhoja! puhdasta pyykkiä ja vihreää teetä!) olivatkin ensikosketukseni Gauhariin, niin sen jälkeen olen hypistellyt muitakin ihanuuksia, kuten mustia ja vihreitä (vihreä kausi!) Onyx-korvakoruja, Sipoossa valmistettuja laventelisaippuoita ja järisyttävän ylellisiä kashmireita. Miten tämä kaikki nyt sitten minuun liittyy? Sillä lailla kuulkaa, että olen ihan hurjan otettu kun olen inspiraattorina Gauharin ranskalaiselle merenrantapiknikille maanantaina 18.7. täällä Hangossa, Bulevardin päässä, Leijonarannassa. Piknikin eväät ovat blogista tuttuja “reseptejäni” (voi kokkaajaparkaa, mitään mittojahan harvoin …

Yö Helsingissä

Mitä muuta yhden yön, vajaan vuorokauden Helsinki-reissuun sitten mahtui? Niiden parin Rosteri-keikan lisäksi mm. Illallinen El Grecossa. Etukäteen olin kuvitellut (syytän elokuvia) että me istuisimme siellä kuin keskellä jotakin riehakasta musikaalia, railakkaiden opaaa-huutojen ja särkyvien lautasten välimaastossa, lammasvartaiden öljyvanoja leuoiltamme pyyhkien. Hillitty ja hiukan hidas tunnelma ei ihan korvannut Kreikan matkaa, kuten olin villeimmissä haaveissani vierailun tavoitteeksi ladannut. Matkakuumeinen nyt yrittää mitä vain. Kävimme myös ulkoilmaelokuvissa Kino Engelin kesäkinossa, katokseksi viritettyjen purjeiden alla, satumaisen samettisessa yössä. Mikä elämys! Ranskalainen vinksahtanut komedia Lolo oli mitä mainioin tähän tarkoitukseen. Nautin kovasti leffan sekopäisyydestä. Hyvistä naishahmoista. Ja kasvoista, kuten Lolon esittäjän. Jos olet nopea, ehdit vielä. Oli ihanaa kävellä elokuvista hotellille. Minulle kesäyö on taianomaisimmillaan kaupungissa. Lehmusten tuoksua ja vähän nakkienkin. Naurua, ihmisten ja lokkien. Mukulakiviä, jotka hehkuvat vielä päivän lämpöä kevyesti kulkevan tossun alla. Saman tien kun aurinko kuumentaa asfaltin ja piki puskee nenään, singahdan nuoruuteeni. Tuoksuilla on valtava voima. Te tiedätte jo, että minä olen aamiainen huoneeseen-sorttia, joten sillä ylellisyydellä kruunattiin taas hotellielämä. Metallikupujen alta paljastui munakokkelia ja vohveleita kermavaahdolla, kaikkien muiden aamupalatarpeiden lisäksi. Luulimme, ettemme …