Valitse sivu
Kyllä mutsi tietää, tai ainakin mummo

Kyllä mutsi tietää, tai ainakin mummo

Laitoin instaan kuvan hyaluronihappo-seerumeistani (mulla on kaksi kokeilussa, La Roche-Posayn kehuttu Hyalu B5 ja Evolve Beautyn luomuversio) ja pohdin siellä olisiko näillä uusilla aineilla osuutta tämän talven tavallista tiheämpään punaiseksi lehahteluun. Mitään muuta uutta kosmetiikkarepertuaarissani ei muistaakseni ole viime aikoina ollut.

Varsinkin tuo Roche-Posay kyllä TUNTUU ihanalta, mutta skippaan molemmat nyt vähäksi aikaa. Vaikka, kuten puhuimmekin, kovilla pakkasillakin on varmasti ollut osuutta asiaan.

Instaamisen jälkeen mutsi lähestyi välittömästi whatappissa:

Mutsi: Anna, se voi olla vaihdevuosien ensioireita, toi punastuminen.

Anna: No ei helvetissä ole.

Mutsi: Tuleeko hiki?

Anna: Perkele, ei tule hiki.

Mutsi: Sitä se on, ei auta kiroilla. Ei se kestä kuin kaksi-kolmekymmentä vuotta.

Mutsi: Itketsä?

Anna: Haha.

Mutsi: Kun mä kysyin mummoltas koska tää loppuu, se sano että kysy vanhemmilta, en mie tiiä.

Mutsi: Mummo oli silloin yli 80 vuotias…

HAYn hauskoja paperimassanaamioita myy mm. Stockwomann. Mä haluaisin tuon pinkin.

Asiasta toiseen

Asiasta toiseen

Ja sitten oikeisiin ongelmiin. Mutsilla on nimittäin nyt jotain meneillään Zlatan Ibrahimovićin kanssa. Ja kyllä, tällä tavalla minä todellakin saan päiväni kulumaan. Siirrytään whatsappin puolelle.

Miksi Zlatan Ibrshumoeitch on mun Instagram-tilillä?
(Kirjoitusvirheet mallin omia.)

Niinku miten hän on siellä?

En mä tiedä… siellä on sen kuvia yhtäkkiä! Siis instagram kuvia!

No siis seuraatko sä sitä?

En tietääkseni? Seuraako se mua?

No miksei seuraisi?
(Laitan nauruhymiöitä, vaikka oikeasti mieleni tekisi itkeä.)

Miten sen saa pois sieltä??

Puhelin soi. Mutsi soittaa. Olen juuri keskellä erittäin tärkeää tehtävää, googlaan “pitkän lentomatkan luottotuotteita”. (Tästä tulee niiiiiiin kallis matka… haluan seerumeita, seerumeita, kuuletteko!)

Vastaan piruuttani möreällä äänellä “Zlatan”. Mutsi nauraa 20 minuuttia luurin toisessa päässä.

Puhelussa kuulen erilaisia versioita Zlatanin ilmestymisestä mutsin instagramiin. Mutsi epäilee, että koska hän on katsonut joltain nettisivulta Ruotsi-Italia matsin tuloksia ja analyysejä (since fucking when???) niin Zlatan on siitä jotenkin innostunut.

Koitan selittää, että todennäköisesti EI KUITENKAAN ja että ehdin jo tarkistaa, ja mutsi todellakin seuraa instassa (vahingossa tai tahallaan) viittä henkilöä; lapsenlapsi ykköstä, lapsenlapsi kakkosta, Parkkosta, minua ja Zlatan Ibrahimovićia. Hän sanoo ettei MISSÄÄN NIMESSÄ seuraa Zlatan Ibrahimovićia, ei seuraisi vaikka maksettais. Ei mua kiinnosta mitä semmoinen potkupalloilija puuhailee!

Hänelle on aivan selvää, että se on Zlatan, joka tässä nyt tekee itseään tykö.

Lopetamme puhelun, mutta viestittely jatkuu illemmalla.

Estin muuten sitä seuraamasta mua! Mutta en ole varma pääsinkö siitä eroon… Katso onko se pirun Zlatan poistunut instagramista? Huh mikä päivä.

(Pyörittelen silmiäni niin, että ne meinaavat lentää päälaen läpi ilmaan…)

Perhana! Pallotelkoon nyt vaan siellä Ruotsissa!!!!!

Jälkipolville tiedoksi, tämä marraskuinen keskiviikko oli se päivä, jolloin mummo Zlatanille bännit pisti.

Päivän kirja: Marisa Bruni Tedeshi, Mes chères filles, je vais vous raconter… “tyttäreni, antakaahan kun kerron teille”, jossa Carla Bruni-Sarkozyn ja Valeria Bruni Tedeschin äiti, konserttipianisti ja näyttelijä Marisa Bruni Tedeschi paljastaa yhtä lailla tunnetuille tyttärilleen elämänsä seikkailuja, rakkauksia ja muun muassa Carla Brunin biologisen isän. 

10 asiaa, jotka opin äidiltäni

10 asiaa, jotka opin äidiltäni

Yksi girl crusheistani Stella Harasek kirjoitti tapansa mukaan hienon ja herkän postauksen äitinsä opeista. En tiedä onko kyseessä laajemmallekin levinnyt postaushaaste, mutta minä ainakin haluan tehdä oman listani näin äitienpäivän jälkilöylyissä.

Koska ovathan nämä nyt aivan timantteja:

1. Sokeri on pahasta.
Paitsi jos se on suklaisen vaahtopalleron Pollyn muodossa, minimikerta-annos 400g.

2. Vehnä on pahasta.
Paitsi pizzassa.

3. Peruna on pahasta.
Toisten lautasilta syötyjä ranskalaisia ei lasketa.

4. Mustat vaatteet ja varsinkin alusvaatteet ovat pahasta.
Hyvin on tämäkin oppi mennyt perille…

5. Seerumit ja meikkaaminen ovat turhaa.
Sanoi eräs, joka teki tyttärentyttärensä kanssa viikonloppuna videolle meikkitutoriaalin. Oli kuulkaa seerumit ja kaikki. Valitettavasti mulla ei ole lupaa julkaista sitä.

6. Älä koskaan lainaa kenellekään kirjaa, lainaa ennemmin vaikka ruokapöydän tuoli.
Näkisittepä ihmisten ilmeen kun he haluavat lainata kirjaa, ja ojennat tuolin.

7. Matkustaminen on rasittavaa, pysy kotona.
Omena on pudonnut aika helvetin kauas puusta.

8. Kaikki hömppä on pahasta.
Kardashianit ei ole hömppää. On yhteiskuntatutkielma, tavallaan, sanoo äitini…

9. Älä koskaan mene naimisiin.
Itse on riidellyt hyvällä buugilla jo yli 45 vuotta saman miehen kanssa.
Ja sanonut, että jos minä ja Parkkonen eroamme, se on toi Parkkonen, joka jää sukuun.

10. Vika on pieni, mutta kun se on päässä.
Muilla siis. Ei meillä.

Kuva viime vuodelta, kun me olimme Cannesin elokuvajuhlilla ja mummo piti taloa ja perhettä pystyssä. Ja tilannetiedotti. Kiitos mutsi kaikesta.

Tallinnankämpillä

Tallinnankämpillä


Ja niin on taas yksi viikko pyörähtänyt käyntiin, ja kokonainen uusi kuukausi! Huhtikuu on ilmojen puolesta toistaiseksi ollut hiukan julmahko, mutta tuokoon se mukanaan lämpöisiä tuulia.

Huhtikuuhan alkaa meillä aina (no melkein aina) juhlavissa tunnelmissa, aprillipäivä kun on kihlajaispäivämme. Tänä vuonna jo 21. sellainen. Muistatteko vielä kihlajaistarinamme?

Nyt kihlajaispäivää ja keväistä viikonloppua vietettiin aika sateisessa Tallinnassa. Pääsimme vihdoin kaikelta Ranskassa ramppaamiseltamme tupatarkastamaan mustin ja faijan Tallinnan kämpän. Me kyllä yövyimme hotellissa, mutta hengailimme täällä Müürivahe-nimisellä kapealla kadunpätkällä ihan vanhan kaupungin ytimessä, paksujen kiviseinien suojassa. Alakerran kivijalassa vilkkui joku bordellintapainen, ylös johti jyrkkä portaikko ja ruutuikkunoista näkyvä vastapäinen talo oli vallattu rastapäisen nuorison toimesta, hirmuisen jännittävää!

Mutsilla ja faijalla on hyvä silmä ja vainu. Asunto on täynnä kaikkea pientä, kivaa katsottavaa. Kaikella on tarina, jopa päiväpeitolla, jonka nimi ei suinkaan tässä huushollissa ole päiväpeitto, vaan arkipäivän ylellisyys.

Vävypoikansa eli kihlattuni tuntien he sanoivat pian kynnyksen yli astuttuamme: “Mene tonne meidän sänkyyn ja arkipäivän ylellisyyden alle.”

Pienten tirsojen, juustojen ja punaviinin jälkeen olikin sitten aika valloittaa vanha Hansakaupunki. Aina yhtä ihmeellistä, että niin lähellä on niin erilaista.

Matka jos toinenkin

Matka jos toinenkin

“Asimina sitten vihdoin saapui (ollut tulossa monta kertaa, mutta pelännyt mutkaista tietä) auto lastattuna kananmunilla, villiparsalla, hortalla ja Areopoliksen ihanalla leivällä. Kalamatan torilta hän osti mukaan seitsemisen kiloa munakoisoja, punajuuria ja kesäkurpitsoja Pouloksen tavernaa varten.”

Voi katsokaa miten ihania sanoja juuri Kreikasta saamani pitkä viesti sisältääkään! Eikö tuo lainaus aivan maistu ja tuoksu tänne pohjolan perukoille saakka?

Kun maaliskuu taittuu huhtikuuksi, aika alkaa juosta. Kevät menee hujauksessa. Lähdemme nyt viikonlopuksi Tallinnaan, sitten koittaakin pääsiäinen ja huhtikuun lopussa matkustamme Ranskaan. Kesäkuun alussa asetumme Kreikkaan ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Reissujen välissä on toki ihan tavallista arkista aherrusta, ja sitten perilläkin, missä lienenkin ja miten pitkään. Olen ihan tosi tosi onnellinen, että voin tehdä töitäni mistä vain! (Kunhan siellä toimii netti.)

En ole ollut Tallinnassa ainakaan 10 vuoteen. Tallinna ei ole mitenkään lempikaupunkini, en jotenkin pääse sen pinnan läpi. (Paitsi se oli kyllä hauska keikka kun Iinan kanssa kiivettiin laululavalle esittämään euroviisuja ja pojat ulvoivat nimiämme hotellin ikkunan alla koko yön.) Kumuun tekisi mieli. Ja aion syödä kaksi lounasta ja kaksi illallista joka päivä, niin paljon olen Tallinnan kuumasta ruokakulttuurista kuullut. Mitäs muuta? Vinkatkaahan.

Lähdemme liikenteeseen mutsin ja faijan kanssa, joten taattua laatua taas luvassa. Virittäkää Instagraminne taajudelle annapalaaanna. Vanhemmillani on ollut muutaman vuoden kaunis asunto Tallinnan keskustassa (kuva), nyt se on myynnissä. En ole koskaan käynyt siellä. Jotenkin ihan tyypillistä, että rymistelemme paikalle vain vähän ennen kuin avaimet lasketaan uuden omistajan kämmenelle.