All posts tagged: kulttuuririennot

Valloitus

Kävimme eilen Herra Kameran kanssa katsomassa Michael Mooren dokumentin Where to invade next. Itkin elokuvan alusta loppuun ja nyökkäilin niin tarmokkaasti, että meinasin keikahtaa punaiselta samettipenkiltäni ja vieriä popcornin lailla valkokankaan eteen. Kyllä, mutkia vedetään leffassa surutta suoriksi. Ei, eivät asiat aina ole noin yksinkertaisia. Rinnastukset onnahtelevat, salaliittoteoriat leijailevat. Mutta Moore sanoo elokuvan loppumetreillä olevansa “a crazy optimist”, ja kreisi optimisti haluan minäkin olla. Me olemme monelta osin murentamassa Suomessakin jotakin hyvin arvokasta, kaunista ja hyvää, mutta tämän elokuvan jälkeen sitä miettii taas pirteänä vaihtoehtoja ja vallankumousta. Mehän tästä kaikesta päätämme, vai mitä? Me olimme koko elokuvateatterissa kahden. Ihan kiva, jos haluaa rapistella huoletta karkkipussia tai pussailla, mutta tosi harmi sen takia, että tämän elokuvan soisi mahdollisimman monen näkevän. Hangon Kino Olympiassa dokkari pyörii vielä torstaihin saakka. Oman paikkakuntasi esitystiedot löytänet. Tossua toisen eteen nyt, traileriin pääset tästä.

Some kind of love

Taas dokkarivinkkiä, sunnuntai-iltapäiviin kuuluvat leffat yhtä napakasti kuin suolapähkinät toffeejätskiin. Tämä helmi löytyy Areenasta ja sisältää eksentrisiä ihmisiä, taiteilijaelämää, kirjapinoja, ihmissuhteita, naisen roolien pohdintaa, pölyä ja ainakin yhden kissan. Iskee meikäläiseen kuin miljoona volttia. Päähenkilö, taiteilija, lavastaja ja puvustaja Yolanda Sonnabend kuoli marraskuussa, 80 vuotta täytettyään. Ote The Guardianin muistokirjoituksesta: Yolanda’s memory of her childhood home was of a house full of art objects, good design and music. This seemed to set a pattern for the studio (or houseful of studios) in which she later lived and worked in north London, which was alive with objects, pictures, maquettes, masks, costumes, lay figures, coloured drawings – a “potting shed” full of work-in-progress and of memories of a life’s work. Saman katon alla – Some kind of love, Yle Areena.  Katsottavissa vielä melkein kuukauden päivät.  Traileriin voit kurkistaa tästä.

Elä reunalla

Vaikka pääsimmekin juuri vasta tammikuun korkean kynnyksen yli helmikuuhun, niin tässä menovinkki maaliskuulle. Meillä on jo liput ostettuna. Sain HOMMAGE A TOPOR -illanvieton koordinaattorilta ja taidemaailman luonnonvoimalta Krista Mikkolalta oheiset terveiset. Villi ja vallaton tiedote antaa vihjeitä illan kulusta ja luonteesta, mennään siis sillä! (Niin, ja Roland Toporhan, jonka teksteihin esitys perustuu, oli melkoinen “enfant terrible”; ranskalainen kirjailija, kuvataiteilija ja elokuvaihminen, surrealisti, humoristi ja varsin makaaberi. Esityksen ohjaaja ja yksi esiintyjistä Pasquale D’Incà oli vuonna 1997 kuolleen Toporin ystävä.)  * * * PASQUALE D’INCA – HOMMAGE A TOPOR “Elä reunalla, jottet kuole keskellä!” 5 näyttelijää, muusikkoa, laulajaa…  Aforismeja, lauluja, monologeja, dialogeja… Duras kohtaa Godardin, hovinarri paavin ja jumalan… Groteskia, absurdia, röyhkeää, dramaattista… Erotiikkaa, rakkautta, hellyyttä, hauskuutta, ha haa! ELÄKÖÖN ENERGIA, ILO, HUUMORI – TOPOR TERVEHTII TEITÄ! Esiintyjät: Pasquale D’Incà, Kristof Dadi, Charles Auburdin, Yannick Benahmed ja Pierre Fayet. Tuotanto:  Labo & Ludus, Ranska SAVOY-TEATTERI, HELSINKI Lauantaina 19.3.2016 klo 19.  Kesto n. 1,5 tuntia. Esitys on ranskankielinen. Lisätietoja: Savoy Liput: Lippupalvelu

Seuraavaksi valloitan estradit!

No nyt! Kaikenmaailman gaalat jäävät kakkoseksi kun eilen viattomalla kirjastoreissulla, märkänä kuin uitettu koira minut tempaistiin kerralla elämäni valokeilaan ja valioliigaan: minua pyydettiin puhumaan Hangon kirjastoon lukemisistani, aiheena “Elämäni kirjat”! Olen huipulla! Olen aivan tähtipölyssä! Olin heti ihan että käy käy käy käy käy. KÄY! Ja nyt olen ihan että MITÄ MÄ TAAS OLEN MENNYT LUPAAMAAN? Mitä jos en kerta kaikkiaan muista muita kirjoja kuin Lippe Suomalaisen muistelmat? Mitä mä oikein olen ikinä muka lukenut, pääni on aivan tyhjä? Enkö mä ollutkin dekkari-ihmisiä? Mitä jos sinne tulee IHMISIÄ? Mitä jos sinne ei tule?? Onneksi mutsini ilmoitti heti kättelyssä, että hän haluaa sitten valita ne minun elämäni kirjat. Klingeä ja Thomas Mannin Taikavuori kuulemma ainakin. Vaan mitäpä en tekisi Hangon kirjaston eteen. Sieltä, kuten varmasti monesta muustakin kirjastosta, voi saada niin ihmeellisiä aarteita käsiinsä. Missäs postauksessa sainkaan lukijalta vinkin Marcel Pagnolin (elokuvasta ja) kirjasta Le château de ma mére, vuodelta 1972. Pistin tiedustelua kirjastoon eikä aikaakaan kun kipaisin kadun yli, läpi salaisen puutarhan ja hain kermanväriseksi haalistuneen kirjan lainaan, ja vieläpä ranskaksi! Joka tapauksessa, siellä minä …

Sanna Kannisto, Local Vernacular

Kävimme lauantaina katsomassa Helsinki Contemporaryssä Sanna Kanniston näyttelyn Local Vernacular. Valokuvat linnuista ovat niin realistisia, että ne muuttuvat epätodellisiksi, satumaisiksi. Sanna on kuvannut työnsä täällä meidän kulmillamme, tuolla Hankoniemen kärjessä, lintuasemalla. Häntä avustivat asemalla työskentelevät lintujen rengastajat ja tutkijat. Kuvaukset olivat käynnissä koko viime syksyn, tuulista, sateista ja kylmistä keleistä riippumatta. Lintu vapautetaan vain hetkeksi pieneen laatikoon, jossa se valitsee paikkansa, lentelee, levähtää. Kaiken täytyy tapahtua nopeasti, olivat olosuhteet ympärillä millaiset hyvänsä. Kuvissa valo on kuitenkin aina kirkas, pieni studiorakennelma antaa raamit. Hetki pysähtyy. Kuvissa näet ensin vain oksan ja linnun, täydellisinä, sitten ehkä vasta studion reunamaa, kangasta, joitakin valokuvattaessa käytettyjä apuvälineitä, rosoakin. Kuin taikurinlaatikko, ajattelemme ääneen. Mikaela Lostedtin haastattelusta poiminta. Kysymykseen “Mikä sinua on eniten kiehtonut suomalaisissa linnuissa”, Sanna vastaa näin: “Olen kyllä yllättynyt siitä, kuinka hienoja ne ovat, kaikki värit ja sävyt ja yksityiskohdat, joita on todella paljon. Linnun silmän ympärillä saattaa olla jokin vaaleampi raita, tumma rinkula tai pieniä pisteitä. Pyrstötiaisilla on keltainen pieni alue, vähän kuin luomiväri, vedetty silmän yläpuolelle. Muutenkin pyrstötiainen on erikoisen hieno pitkine pyrstösulkineen ja lisäksi oudon papukaijamainen. …

Pizzaa ja nykytaidetta

Nyt kun olette saaneet meistä sen kuvan, että me kaksi olemme uuuh niin kuumia parti parti eläimiä, niin hypätäänpä gaalan (The Gaalan) jälkeiseen lauantaihin. Heräsimme klo 6:45 kuin pienet, terhakkaat ihmisen muotoiset herätyskellot, heitimme kaapua raukeiden samppanjantuoksuisten vartaloidemme ylle ja valuimme hotelliaamiaiselle. Ei, meille ei käy kahden hengen pöytä toisesta rivistä Kluuvikadun puolelta, vaan me haluamme ison pöydän keskeltä Espaa. Ettekö te tiedä keitä me olemme? Me olemme PaperiHesarin Lukijoita, jotka ovat juuri olleet hilkulla voittaa maailmanmestaruuden! Juotuamme suurin kulauksin vastapuristettua appelsiinimehua, hopeakannukaupalla mustaa kahvia ja kuumaa maitoa Kämpin katetulla terassilla auringon raidoittaessa munakokkeleitamme, soitimme isovanhemmille. “Nyt tänne ne kakarat, meillä on jo ihan hirveä ikävä!” Höyrysimme onnellisina ympäri kaupunkia kupeidemme hedelmien kanssa, kuulutimme hauskoja kuulutuksia toistemme korviin paperitötteröiden läpi ja kävimme gallerioissa, kunnes vain hetkeä ennen nääntymystä rynnimme Putte’siin pizzalle. Aaaaaah, pizza, maailmanherruuden jälkeen ei ole mitään parempaa! Isonvanhemmat yrittivät jo vongata lapsia takaisin, mutta me karkasimme vielä hetkeksi hiukan kauemmaksi, vain löytääksemme itsemme yhtäkkiä Kampista, keskeltä helvetillistä mekkalaa. Vaelsimme rauhallisen bambiperheen lailla lempeässä syyssäässä, kun huomasimme olevamme osa mustiin pukeutunutta marssia. Siellä me …

Bokkalaset ja Bittes Bokbar 2015

Mustion Panimon Daniel Kawecki Mary Kuusisto uuden kasvikirjansa kanssa. Superjärkkärit Bitte Westerlund ja Lotta Lerviks Nolottaa myöntää, mutten ole koskaan tainnut osallistua naapurikaupungin kirjallisuustapahtumaan. Jonkunlainen kieliujostus kenties suurimpana syynä, tapahtumahan on lähes kokonaan ruotsinkielinen? Ihan turhaan! Marraskuussa Bokkalaset valloittaa Tammisaaren (ja vähän muutakin Raaseporia) jo 15. kerran ja silloin minäkin aion olla mukana. Eilen maanantaina saimme nauttia lounaan hyvässä seurassa. Tarmokas Bokkalaset-tiimi esitteli tulevaa tapahtumaa ja sen monipuolista ohjelmaa samalla kun me eri medioiden edustajat nautimme Hotel Sea Frontissa käärmekurkkujen ja muiden veikeiden vihannesten keskellä puutarhuri ja keittokirjailija Mary Kuusiston reseptin mukaan valmistettua samettista punajuurisoppaa sekä kirjallisuustapahtuman yhden yhteistyökumppanin, Mustion pienpanimon erinomaista Syysolutta. Kirjallisuuspäiviin sisältyy paljon lapsille ja nuorille suunnattua ohjelmaa. Oli hauska kuulla miten aktiivisesti koulut ovat mukana tapahtumassa. Sieltähän ne tulevat lukijat ja kirjailijat kasvavat kohisten. Tapahtuman kirjailijat ja keskustelijat ovat suomenruotsalaisen kirjallisuusskenen huippuja, ja lisäksi vierailevia tähtiä saapuu muista Pohjoismaista, ainakin Ruotsista ja Tanskasta. Susanna Alakoski on yksi tapahtuman isoja nimiä. Oma idolini on terävä Merete Mazzarella, jota aion seurata haastattelusta toiseen. Hän jututtaakin sopivasti myös tanskalaista Josefine Klougartia, jota ajattelin hakeutua kuuntelemaan. Koska ollaan …

Sirkushuveja Kuusisaaressa

Muutama sen lukija arvasi tai tiesi, takkikuvausten taustalla näkyi Villa Gyllenberg. Villa Gyllenbergin näyttely Naamiaisia, sirkushuveja ja katutaidetta avautui vastikään ja me kävimme katsomassa sen melkein tuoreeltaan keskiviikkona, vinossa iltavalossa, juuri ennen sulkemisaikaa. Pieni näyttely oli lumoava, ja kuten tiedätte, meistä on ihanaa hiippailla kotimuseoissa. Kiersimme talon myös ulkoa, mereen ulottuvassa puutarhassa meidät vastaanotti poluille pursuava syyshortensia. Aurinko putosi purppuraisena taivaanrannan taakse, vanhat puut pudottelivat jännittäviä varjoja jalanjälkiimme. Kaunis allas pienine rappusineen oli vedestä tyhjä. Näyttelyaikatauluihin kannattaa kiinnittää huomiota ennen kuin hyppää hevosensa selkään. Villa Gyllenberg on nimittäin avoinna vain keskiviikkoisin klo 16-20 ja sunnuntaisin klo 12-16. Näyttely on esillä 3.1.2016 saakka. Jos asuisin lähempänä, ramppaisin alvariinsa nyt syksyn mittaan. Näyttelyn teeman tiimoilta on nimittäin järjestetty kiehtovaa oheisohjelmaa ja luentoja aukioloaikojen yhteyteen. Koko listan löydät täältä, mutta nostan esiin kolme luentoa omiksi tärpeikseni. 23.9. Sirkushuvit Akseli Gallen-Kallelan ja hänen aikalaistensa taiteessa. Näyttelyn kuraattorit intendentti Nina Zilliacus ja projektijohtaja Lotta Nylund kertovat jännittävistä uusista löydöistä ja näyttelyn sirkusteemasta. 30.9. Euroopan karnevaaliperinne ja 1700-luvun naamiohuvit. FM, näyttelyn kuraattori Lotta Nylund kertoo 1700-luvun naamiaisjuhlista ja karnevaaleista  28.10. Albert Edelfeltin burleskit huvit. FT, …

Syksyn rientoja

Akseli Gallen-Kallela, Huvipuisto. Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö. Valokuva: Matias Uusikylä. Eiks ookin aika ihanaa, että tuli syksy? Loppui se #bileetjokailta -hössötys, yli iltakymmeneen valvominen ja auringon perässä juoksentelu. Ei hiekkaa kangaskassin pohjalla eikä eteisen maton alla, saa vetää villaa ylle, nahkanilkkurit jalkaan, ja pitkästä aikaa kävellessä kuuluu tomeraa kopinaa. Espadrillosten pohjat olivatkin jo kuin meriveden turvottamat pienet poukkoilevat kaislamatot. Syksyn ensimmäinen muistikirja on juuri vastaanotettu mutsilta Ateneumin valkoisessa paperipussissa. Sen sivut ovat vielä ihan puhtaat, kulmat suorassa ja kansi natisevan uudenkankea. Mitähän oivalluksia se saa sisuksiinsa päivien tummuessa talveen? Minne se matkustaa, vai tuleeko siitä yöpöytävihko, tärkeä tehtävä sekin? Kannessa nojailee levollisen oloinen japanitar sivellintä pitävää käteensä, suuren kirjan, mustekiven ja jännittävien lappusten keskellä. Muistikirjan takakansi tietää kertoa, että kyseessä on kuva Harumasan grafiikan lehdestä “Uhrilahjojen valmistusta Tähtijuhlaan”, joka kuuluu Sinebrychoffin Taidemuseon kokoelmiin. Tähtijuhlia odotellessa. Syksy virittelee tullessaan myös toiveikkaan odotuksen pienten retkien ja kulttuuririentojen suhteen. Hesari listasi viisi näyttelyä, joista pian puhutaan. Minä haluaisin nähdä ainakin Cartier-Bressonin Ateneumissa,  Ai Weiwein Hamissa, Carol Raman EMMAssa ja Kieferin Göstassa. Heitän vielä yhden tärpin, siitä postauksen …