loka 4, 2017
Kirjoitan sinnikkäästi joka vuosi Hangon Elokuvajuhlista, koska se nyt vain sattuu olemaan lempitapahtumiani tässä tuulisessa kaupungissa, ja vieläpä osuu lempivuodenaikaani syksyyn. (Syksy on aina syksyisin lempivuodenaikani, kevät taas keväisin. Kätevää.) Tänä vuonna festaroidaan to-ma 19.-23.10.
Vuoden 2017 ohjelmisto oli jotenkin miehinen, sotaisa ja aavistuksen ahdistava, mutta siltikin löysin itselleni taas katseltavaa päällekkäisyyksiin asti.
***
En muuten ollut miehisyys-pohdintojeni kanssa ihan väärässä. Olin kirjoittanut tätä postausta tähän saakka, kun hyppäsin lukemaan Hesarin artikkelia Nordic Business Forumista. Joka muuten alkaa sanoilla ”Olemme hyvin tärkeitä henkilöitä! Olemme hyvin tärkeitä henkilöitä!” Kuuluisaa kansallisrunoilijaa lainatakseni: että mitähän vittua? Saavatko naiset puhua tuolla ollenkaan???
Otin kuulakärkikynän ja rupesin alleviivaamaan jutusta puhujia, olleita ja menneitä: 15 nimeä, 15 miestä. Toivottavasti naiset saivat edes keittää kahvia näille hyvin tärkeille henkilöille? Tai taputtaa käsiään? Artikkelin päättää kävijäkommentti: ”Tuli ehkä vähän uskoa ihmisyyteen.” No kuule mulla kävi ihan just päinvastoin!
Ja siis sitten tästä suivaantuneena nappasin myös Hangon Elokuvajuhlien ohjelmiston käsittelyyn; 21 esitettävästä elokuvasta (lyhäreitä en laskenut) 19 on miehen ohjaamaa. Ja ne kaksi muutakin ovat mies-nainen-työparin. Ei siinä mitään, minähän rakastan miehiä. Tämä vain välihuomiona, että me muistaisimme kuinka vähän me saamme käsitystä maailmanmenosta naisten näkökulmasta.
***
Koko Hangon Elokuvajuhlien komean (ehehe) ohjelmiston löydät täältä, alla omat tärppini. Huomaathan, että minä olen ihminen joka haluaisi pelkästään katsoa ranskalaisia elokuvia joissa ei tapahdu mitään, joten tärppilistan ulkopuolelle jää tosi kovia leffoja. Elokuvat menevät myös päällekkäin, silloin on vain tylysti valittava kahdesta mielenkiintoisesta. Tee siis oma listasi omien aikataulujesi ja mieltymystesi mukaan!
Elokuvia esitetään Hangon helmessä, nostalgisessa Kino Olympiassa sekä Hotel Regatassa sekä Hotel Bulevardissa. Pahoittelen, etten saa festareiden sivuilta linkitettyä elokuvien esittelyteksteihin, sen sijaan elokuvan nimet on linkitetty nyt trailereihin. Olkaapa hyvät:
Perjantai 20.10.
Hotel Regatta
17:30 Neruda, Pablo Larrain, Chile 2016
21:30 Fuocoammare, Gianfranco Rosi, Italia 2016
Lauantai 21.10.
Kino Olympia
11:30 Loving Vincent, Dorota Kobiela, Hugh Welchman, UK & Puola 2017
Hotel Regatta
13:30 Tomorrow – Kohti parempaa huomista, Mélanie Laurent ja Cyril Drion, Ranska 2016
19:30 Salaisuuksien illallinen, Paolo Genovese, Italia 2016
Sunnuntai 22.10.
Kino Olympia
12:30 The Square, Ruben Östlund, Ruotsi 2017 (Tää mua vähän jännittää!)
Lisäksi kipitän jonain iltana katsomaan Hotel Bulevardiin R & A Shorts eli Rakkautta & Anarkiaa -festareiden lyhytelokuvia!
syys 19, 2017
Loppuvuodesta kannattaa suunnata Saloon, jossa avautuu 30.9. Elliott Erwitt retrospektiivi, Taidemuseo Veturitallissa.
Amerikkalainen Erwitt, venäläisiirtolaisten Pariisissa syntynyt ja Italiassa osan lapsuuttaan varttunut poika on tullut tunnetuksi pieniä yksityiskohtia huomaavana lempeänä humoristina, Yhdysvaltojen rakennemuutoksen kuvaajana, ja Magnum-kuvatoimiston johtajana. Erwitin vanhaa Eurooppaa henkivissä kuvissa on helppo havaita Erwitin kiintymys ja arvostus mm. Henri Cartier-Bressonin töitä kohtaan. Lähes yhdeksänkymppinen Erwitt asuu New Yorkissa ja työskentelee edelleen. Häneltä on julkaistu lukuisia valokuvakirjoja. Salon näyttely on avoinna 4.2. 2018 saakka.
Vaan kertokaahan salolaiset, missä siellä kannattaa nykyään kahvitella tai käydä syömässä, taiteen tuijottelun lomassa?
Lue lisää: New York Times Lensin Todd Heisler haastatteli Erwittiä 2015. “I’m not a good interviewee.”
elo 15, 2017
Kansainvälinen teatterifestivaali Le Petit Festival hurmaa Hangossa jo kolmannen kerran, perjantaista sunnuntaihin 25.-27.8.
Vuonna 2015 haastattelin blogiin festivaalin emoa, Mi Grönlundia, se juttu kannattaa lukaista pohjustukseksi, jos aihe ei ole ennestään tuttu. Festari on huima lisä Hangon kulttuuritarjontaan, ja ihana elokuun loppu Muinaistulien öineen mitä sopivin näyttämö erilaisille esityksille ja riennoille. Melko maaginen päätös kesälle.
Mi jakoi meille taas muutamat tärpit, vaikka tiukkaa tekikin pysytellä vain kolmessa, joille tilaa lupasin 🙂 Eli älä missaa ainakaan näitä:
1. Tanssin ilta eli tanssiesityksiä Suomesta (mm. festivaalin pääesiintyjäksikin nimetty Suomen nykytanssin huippu, tanssija-koreografi Ima Iduozee), Ranskasta ja Kreikasta sekä Marija Grazio, kroatialainen pianotaiteilija (lauantai, kaupungintalo).
2. Ruotsalaiset performanssitaiteilijat Gustaf Broms ja Maline Casta (perjantaina ja lauantaina, kaupungintalolla ja Regatan rannassa).
3. Lasten sunnuntai, eli naamiotyöpaja sekä Oscar Wilden Onnellinen Prinssi (kaupungintalo).
Koko ohjelmiston esitysaikoineen, -paikkoineen ja artistiesittelyineen löydät täältä. Festaripassilla (65 eur) pääsee kaikkiin viikonlopun esityksiin sekä EXPO-taidenäyttelyyn, mutta saatavilla on lisäksi yhden illan lippuja, sekä lippuja yksittäisiin esityksiin. Lippuja saa Tiketistä sekä Hangosta kirjakauppa Tian Kirjasta. Koko festarin ajan maailmanmusiikki soi ja raikaa myös Hangon kaduilla ja rannoilla, ilman pääsymaksuja.
(Minua jotenkin kutkuttavat erityisesti japanilaiset, Pariisissa asuvat hanuristit Aco & Taca perjantaina sekä meksikolais-argentiinalainen yhtye Riosenti lauantaina!)
Huomio Hanko: Festivaali tarjoaa esitysten lisäksi mahtavia osallistumismahdollisuuksia mm. nuorille hankolaisille tanssijoille (Nykytanssin -työpaja 21.–25.8.) ja vähän jännitystä ja glamouria meille tavallisille kaduntallaajillekin (Red Carpet-kulke, burleskityöpaja…).
Lisätietoja mm. Hangon kulttuuritoimistosta sekä tapahtuman fb-sivuilta.
elo 28, 2016
Voi taivas, he tekivät sen taas!
Kuplat-juhlat on takuulla Suomen maagisimpia tapahtumia. Vasta toista kertaa järjestetty musiikin, nykytanssin ja sirkuksen festari on oikeastaan jonkinlainen rituaali, tai taidetrippi. Meidän onneksemme Kuplat on keksitty toteuttaa juuri Hangossa, Tulliniemen rannalla, yönä jossa on muutenkin taikaa.
Elokuun viimeisenä viikonloppuna juhlittava muinaistulien yö on vanha saaristolaisperinne, joka liikutttaa Itämeren asukkaita rannalta toiselle kokkojen perässä. Tulilla on muinoin ohjattu laivoja satamamaan ja varoitettu merirosvoista, nykyään juhla tuntuu ainakin ihmisten puheissa liittyvän kuluneesta kesästä kiittämiseen.
Kuplissakin oli kaari: ensin hyvästeltiin mennyt ja luovuttiin painolasteista. Sitten elettiin hetkessä, nuoralla tanssien, elämästä kun on kyse. Kunnes jo kahlattiin tulevaan. Sisäinen hippini nyyhkytti liikutuksesta kun lopuksi joukolla seurasimme aaltoihin valuvia nymfejä ja heitimme kukkivia oksia mustaan mereen, jota ei melkein enää siihen illan aikaan nähnyt. Vain kuuli, ja haistoi.
Mekin jätimme kiitollisia mutta haikeita jäähyväisiä kesälle omine tulinemme. Leiriämme valaisi pari pientä lyhtyä sekä sinisellä liekillä lepattava myrskykeitin, jolla Sami paistoi lettuja.
Musiikkiteltan velhot Kimmo Pohjonen, Ismo Alanko, Tuomas Norvio ja Juuso Hannukainen takoivat tuntikaupalla yllemme äänimaisemaa, joka räpytteli silmäluomieni sisällä ja rummutti rintakehäni alla vielä pitkään nukkuumaanmenon jälkeenkin.
Kiitos Kuplat, kesän isoin elämys. Tulkaa taas.
Seuraa Kuplat-juhlia facebookissa.
TallennaTallennaTallennaTallenna
elo 19, 2016
Kävimme katsomassa Almodóvarin uusimman, Julietan. Paljon väriseviä huulia, uskottavuuden rajamailla hilluvia juonenkäänteitä ja valtavaa suurempia tunteita. Paikoin tunne, että olen nähnyt tämän kaiken. Silti, pakahduttavan hyvä. Ehjä.
Nautin kuitenkin ehkä eniten Madridista, espanjan kielestä, interiööreistä (kalastajan talon keittiö! Isän talon keittiö!), Rossy de Palman käsittämättömistä kasvoista.
Elokuvan päätttää upea kappale, Chavela Vargasin Si no te vas.
Kävin myös katsomassa Absolutely Fabulous-leffan, äitien ja tyttärien suhteita siinäkin. Bonuksena tuttuja maisemia Etelä-Ranskasta ja kirsikkana (pannu)kakussa mielikuvitustani kiihottanut kuplatalo!
