All posts tagged: Helsinki

Leffatreffeillä Helsingissä

Meillä ei ollut mitään erityisiä talvilomasuunnitelmia, vastahan toivuimme Meksikosta ja toisaalta haaveilemme jo huhtikuisesta Etelä-Ranskasta. Lapsetkin äänestivät rennon kotona hengailun puolesta. Emme kuitenkaan panneet pahaksemme kun meille tarjoutui tilaisuus karata alkuviikosta pariksi päiväksi kahdestaan Helsinkiin, yhdistämään työtä ja huvia. Irtiotto nimettiin leffatreffeiksi ja laukut oli nopeasti pakattu. Olimme ajatelleet katsastaa mahdollisimman monta kiinnostavaa elokuvaa ja mielellään Helsingin uusissa helmissä kuten Rivierassa ja Maximissa. Kino Engelin tunnelmaan ja tarjontaan on myös aina voinut luottaa. Näimme itsemme istumassa yötä päivää leffateattereiden hämärässä, tarinasta toiseen leijuen. Se mitä emme ottaneet huomioon, oli rajallinen vastaanottokykymme, järkevä aikatauluttaminen, hyvin syöminen sekä muut aikaavievät ambitiot kuten marmoripöytien metsästys ja ystävien kanssa hengailu. Ja ne duunit. Loppujen lopuksi saimme saldoksi vain kolme leffaa ja ruksin ainoastaan Maximin kohdalle. Minkä leffoissa missasimme, sen muissa elämyksissä voitimme. Kirjoitan leffoista erikseen oman juttunsa, olen aika tiloissa niistä, jotka näimme. Hirmuinen leffakuume menossa, en haluaisi tehdä mitään muuta kuin uppoutua elokuviin! Jotenkin aika liikuttavaa, että pienet hotelli-irtitot ovat aina olleet meidän juttu. Suhteemme alkuaikoina jo varasimme aina silloin tällöin (kotikaupungistamme) Helsingistä huoneen kylpyammeella ja elelimme hetken …

Air de Paris

“Kun asuu Pohjoisessa niin kuin minä, sitä haluaa joitakin kauniita asioita sydäntään ilahduttamaan.” Mikä saa nuoren miehen panttaamaan kultakellonsa taiteen tähden? Niin Leonard kuitenkin teki, perustaakseen 1900-luvun alkupuolella oman taidegallerian Helsinkiin ja tukeakseen nousevia, suomalaisia taiteilijoita niin siveltimin kuin savukkeinkin. Luonnontieteen opiskelut vaihtuivat taidehistoriaan, vanhat ystävät taiteilijapiireihin, elo Helsingissä matkoiksi Pariisiin ja muualle maailmaan. Tämä satunnainen ihmisen elämänpolku koituu meidän onneksemme nyt helmikuussa, kun HAMissa avautuu 23.2. näyttely Air de Paris. Leonard Bäcksbackan (1892-1963) ja hänen puolisonsa Katarinan Helsingin kaupungille lahjoittamasta lähes 450 teoksen kokoelmasta kuratoitu näyttely vie meidän viime vuosisadan ensi vuosikymmenille. Elettiin sodan jälkeistä aikaa, ja toisaalta aikaa ennen sotaa. Pariisissa viihtyvät taiteilijat, myös suomalaiset, olivat uutta pullollaan ja Leonard teki hyviä kauppoja. Kotimaahan lähti jälkipolvien ihasteltavaksi rahtilaatikoittain Leonardin valitsemaa ranskalaista taidetta ja hänen suomalaisten suosikkiensa töitä. Leonardin Konstsalogen – Taidesalonki on edelleen olemassa Helsingin Bulevardilla. Kuva: Adrien Holy, Ravintolassa, 1939, HAM Lähteet: Air de Paris, HAM Taidesalonki 100 vuotta, HAM Pariisista kotoisin oleva kuraattori Laura Gutman esittelee HAMin näyttelyn 24.2. klo 14. Olisipa hauskaa ehtiä paikalle!

Rakastunut Anna Ensimmäinen

Viime viikon keskiviikkona heräsimme ihmeelliseen näkyyn. Jopa yläkerran ikkunat olivat lumen ja jään sekaisesta hyhmästä umpeen muurautuneet. Samaa kamaa vihmoi taivaan täydeltä sellaista tahtia, että ulko-oven eteen oli muodostunut korkea lumidyyni ja pihalle pääsi vain puskemalla hartiavoimin itsensä ulos kodin lämpimästä kohdusta. Ne tiet, jotka eivät olleet tukossa, olivat jäässä, autot näkyivät liukuvan kuin hidastetussa elokuvassa sivusuunnassa Hangon Bulevardia kohti merenrantaa. Puuttui vain sinfoniamusiikkia taustalta. Ihmispolon oli kuljettava kaksinkerroin edetäkseen, silti silmät ja suu sohjoa täynnä. Juuri kyseisen keskiviikon olin tietenkin valinnut junaillakseni itseni muutamaksi yöksi Helsinkiin, mutta pisteet tällä kertaa paljon parjatulle VR:lle. Kiskoin lentolaukkuani jäätiköiden yli ja lumivuorten läpi kuin mikäkin etelänavan valloittaja, vain kymmenen minuuttia myöhässä ensimmäisestä tapaamisesta. Helsingissä minulla oli enemmän ja vähemmän virallista ohjelmaa, mutta kaikista tärkein tapaaminen sijoittuu nykyään aina Pihlajatielle. Siellä asuu esikoinen. Tällä kertaa meillä oli ohjelmassa muun muassa teatteritreffit! Helsingin Kaupunginteatterin Rakastunut Shakespeare sai ensi-iltansa Suurella näyttämöllä viime viikon torstaina ja me istuimme polleina parvella kolmessa polvessa, kun mutsikin liittyi seuraan. Olen aika surkea teatterissakävijä, mutta aina kun käyn, vannon käyväni useammin. Niin nytkin. Onhan siinä …

Aika alkaa nyt

Tehtävä: Vie poika kavereineen Superparkiin koska olet luvannut, ja suorita sillä välin mahdollisimman monta omaa juttua. Aika: Klo 11-16.  (Lähtö Hangosta klo 9 ja paluu Hankoon klo 18.) Pojat tiputetaan Superparkkiin klo 11. Aika. Alkaa. Nyt! 1. Ikea, uusi petauspatja, koska vanha on nakertanut alaselkää jo pari vuotta. Aika korjata tilanne! Välihodarit. Petauspatja pitää hakea noutovarastolta, kullanarvoisia minuutteja kuluu. 2. Espoon modernin taiteen museo EMMA ja siellä Ernst Mether-Borgströmin, Sarah Morrisin ja Heli Rekulan näyttelyt. Museokauppafiilisteyä, mutta Frida Kahlo -sukissa ei ole oikeaa kokoa. Lähdemme tyhjin käsin, mutta taiteesta täyttyneinä. 3. Sörnäisten Moko, koska tytär on siellä töissä. Puolet omaisuudestani valuu nykyään Mokoon, koska ostan aina tytärkäynneillä jotain, en pysty hillitsemään itseäni siellä lainkaan. Tällä kertaa löydän järkyttävän hienot fuksianväriset tyynyt, pienen lasipurkin, johon en anna kenenkään laittaa mitään koska se on kaunein tyhjänä, appelsiininkukkasaippuaa, sekä kortin, jossa on tursas. En saa edelleenkään henkilökunta-alea, vaikka kävelen aina kassan taakse pussailemaan tyttöäni päähän.(Käykää moikkaamassa Helmiä, tosin välillä hän on Punavuoren Mokossa! Ai mistäkö tunnistatte? Ahahahahah! No sanotaanko nyt vaikka näin, että me olemme kuin kaksi marjaa. Sillä …

Hotellielämää

Teille lienee käynyt matkan varrella selväksi, että pidän hotelleissa notkumisesta. Ymmärrän, että viehätys katoaa sukkelaan, jos hotellielämä käy työstä, mutta näin satunnaisena piipahtelijana olen edelleen tohkeissani pienistä shampoopulloista ja muhkeissa vuoteissa nautituista aamiaisista. Me vietimme viime viikonloppuna lemmenlomaa Helsingissä, siitä lisää myöhemmin. (Jos muistan, en ole palannut melkein mihinkään juttuun johon olen luvannut palata. Anteeksi. On ollut kiireitä.) Nyt haluan nimittäin kirjoittaa aiheesta, jonka olen meinannut toteuttaa joka kerta hotellivierailun jälkeen. Minähän olen tunnetusti krooninen ajattelija ja jopa superrentouttava hotellivierailu stimuloi pääni täyteen kysymyksiä ja pohdiskeluja, koskien hotellielämää. Löydän vaivattomasti itseni vatvomasta oikeita ja vääriä tapoja elellä hotellissa, ja mietin tietenkin myös legendaarista mitä muut minusta ajattelevat -soopaa, eli tässä tapauksessa mitä minusta ajattelee hotellinväki. Sillä jos jostain asiasta voi tehdä ongelman, niin minähän totta vieköön teen! Ja koska tyhmät kysymykset on tehty kysyttäviksi, soitin tuttavalleni, Klaus K -hotellin hotellipäällikkö Tero Thynellille. Anna: Tero, kerrohan, saako ne ihanat pienet shampoopullot, hoitoaineet, vartalovoiteet ja vanity kitit ottaa hotellista mukaansa? Ja ajatteleeko kerrossiivoja, että vitsi mikä pihi bitch täällä on kyläillyt, jos ottaa? Tero Thynell: Haha, siitä vaan, tottakai …

You can’t make everyone happy, you’re not Via Tribunali

Parin viikonlopun takaiset 70-vuotisbileet päättyivät siis unelmaiseen lounaaseen Porvoossa, jonka jälkeen kiisimme Helsinkiin Red Hot Chili Peppersin keikalle. Keikan, joka ei oikein temmannut mukaansa (vaikka olin niin, niin auki ja alttiina!) jälkeen katosimme hetkeksi vielä Helsingin yöhön. (Vika ei ollut välttämättä bändissä. En ole mikään festarieliö muutenkaan, koska a) en kestä bajamajoja ja b) en kestä ihmisiä. Onneksi näimme VIP-teltan muovi-ikkunoiden sisäpuolella ystävämme holauttelemassa gin toniceja kitusiinsa. Laitoimme hänelle viestiä, että hommaa meidät sinne ja vähän vikkelään, tai heitä edes sipsejä. Hän heitti sipsejä.) Kävimme jatkoilla mm. Jackiessa Iso-Roballa, jossa oli sydämellinen palvelu (tuli loistava Monte Rosso jotenkin mieleen), soi aivan sairaan mahtava musiikki (kiitos cool DJ), ja jonka sisustus oli (rumia oluthanoja lukuunottamatta) kuin elokuvasta. Suuri nautinto, tuommoinen paikka, jossa silmä ja korva lepää. Mutta voi, roomalaistyylinen pullava peltipizza yöpalana ei aiheuttanut intohimoja, vaikka ymmärränkin kaiken työn ja taidon sen takana. Onneksi maailmassa on sunnuntait. Sunnuntaina saa olla hidas ja ajatuksissaan, liikkua kuin lehmuksen varjo huoneissa, pysähdellä katsomaan, näkemättä. Ja antautua pitkille lounaille. Oli tosi kivaa olla pitkästä aikaa kahden kesken kokonainen päivä. Haahuilimme Helsinkiä, …

Mokossa värien perässä

Kävimme huhtikuussa Mokossa ostamssa Mokosta lisää värikkäitä samettityynyjä kotiin. Kamalan vaikea valita, katsokaa noita värejä! Muistan ensimmäisen käyntini Mokossa: en voinut uskoa, että niin ihanaa kauppaa voi olla olemassakaan.  Ja miten siellä saattoi olla ihan kaikkea sitä mitä rakastan ja haluan? Sisustusjuttuja, kirjoja, astioita, herkkuja. Tulen aina vähän hulluksi Mokossa. Vasta myöhemmin opin yhteisten tuttavien kautta tuntemaan Mokon omistajat, sisarukset Lillin ja Susun. Ja Lillin keijukaismaisen tyttären Lakshmin, me ollaan ehkä kaksosia pienestä ikäerosta huolimatta 😉 Jos asuisin kulmilla, olisin Mokossa aina, riesaksi asti. Toisaalta nyt kukkaroni kiittää, että pääsen vain silloin tällöin apajille.  Tosin mokomilla on verkkokauppakin, sitä kautta tilasin sen Crosleyn levarin Parkkoselle joululahjaksi. Levysoitin on muuten saanut vappuna kyytiä, se todella kulki minne vain mukana (kunhan oli töpseli) ja veivasi sitkeästi musaa milloin ex tempore taidegalleria-piknikillä, milloin aurinkoisilla takapihan portailla. Mutta näistä lisää myöhemmin! Tiesitkö, että Mokolla on myös oma blogi? Erityisesti suosittelen kyttäämään reseptejä, jumalaisen sisustussilmän lisäksi mokolaiset ovat lunkeja huippukokkeja! Otetaan nyt vaikka esimerkiksi se Kevätpasta alla Lilli. Huom: myös tuo samppanjanvärinen Peugeot on myynnissä, eikö se ihan huuda Hankoon kesäöiden ajeluille!

Gauharin Hello Spring -pop up!

Seuraa pikavinkki Helsinkiin: Gauharin Hello Spring pop up -kauppa on avoinna vielä tänään keskiviikkona kello 10-19, osoitteessa Punavuorenkatu 22. Poimin ostoskoriin t ä y d e l l i s e n olkihatun kevään ja kesän reissuille (leveä musta kanttinauha! tupsu!), kashmirhuivit meille molemmille ja täydennystä tuoksutuotteisiini. Tänään pop upissa on asiakkaille lisäksi Flower Bar, jossa saa niputtaa itselleen kauniin kevätkimpun. Sanokaa Jannikalle & Sabinalle terveisiä! Tapahtuman fb-sivun löydät täältä.

Paras fish & chips on löytynyt!

Jos luulitte, että rakastan yli kaiken muistikirjoja, olitte väärässä. Rakastan yli kaiken ranskalaisia perunoita. Ja jostain mystisestä syystä erityisen kivaa ranskalaisia perunoita on syödä rapeaksi paneroidun kalan kanssa.  Ihan vastikään taas muistutinkin näistä mun säännöllisistä fish & chips-fantasioistani. En vain vielä kertaakaan ole onnistunut saamaan ihan sellaista unelmieni annosta, sellaista kuin KUVITTELISIN sen täydellisimmillään olevan. Fish & chips on tavallaan ihan simppeli setti, mutta niin herkkää leikkiä kaikkine osasineen, että jostain syystä epäonnistuminen on kokemusten perusteella onnistumista todennäköisempää. Minulle fish & chips on ehdottomasti ravintolaruokaa (tai katukeittösafkaa), sillä ajatuskin muutenkin roihuavasta meikäläisestä, kaasuhellasta ja kuumasta öljystä saa perheen kalpenemaan. Myönnän, olin aika skeptinen kun kolusimme tänään myöhäiselle lounaalle Kampin 6K-ravintolakeskittymän nurkkaan ja Fisu & Ranet-kioskin tiskille. Emme meinanneet löytää paikkaa millään, nälkäkiukku ravasi kilpaa meidän ylimmästä kerroksesta alimpaan juoksentelumme kanssa ja lopulta puljun sijainti käytännössä katsoen bussiterminaalissa ei aiheuttanut mitään rakkautta ensisilmäyksellä viboja. Mutta siihen se kuitenkin paiskattiin, korkealle baaripöydälle, jossa odottelimme viileiden, vihreiden olutpullojemme kanssa: ihan täydellinen fish & chips -annos. Peltitarjottimella, sanomalehtipaperia muistuttavalla alusella keko täydellisiä ranskalaisia, rapeaa ja mehevää turskaa, kirkasta hernepyrettä, reilua remouladea …