Valitse sivu

No niin, mihin jäimmekään, tällä kuuluisalla kenkärintamalla?

Olin siis reklamoinut Repeton päämajaan ja ostopaikkaan muutamassa viikossa hajonneista ballerinoista, lähettänyt rauenneen parin pyynnöstä Marseilleen ja vastaanottanut Marseillesta kaksi eri kokoista vasemman jalan kenkää.

Seurasi uusi yhteydenotto Ranskaan, hiukan jo kireämmissä tunnelmissa, vastauksena köykäiset pahoittelut ja  pyyntö lähettää väärän kokoinen toinen kenkä takaisin Marseilleen. Yksi kenkäparka siis matkusti Marseillesta Hankoon ja sitten takaisin Marseilleen, on silläkin tarina kerrottavanaan.

Eilen vihdoin sain pienen paketin, jossa oli nyt oikean kokoinen, oikean jalan kenkä.

Myönnän, että olin odottanut kaiken tämän vaivan – ja hyvänen aika postikulujenkin-  jälkeen jotain pientä lahjaa kengän kylkeen. Mutta ei, tuli vain se yksi puuttuva kenkä, kaunis toki.
Myönnän, että jäi vähän surullinen mieli ja myönnän, että unelmakengistä katosi se jokin hohto, jota olin vuosikausia vaalinut.

Tuhkimo päättää raporttinsa tähän.