comments 10

Sitähän se kaikki on

Kävelin eilen illalla kesken keikan ulos kapakasta.

Dave Lindholm edessäni lavalla, takanani täysin palkein omiaan kahdella kielellä ulvova ihmisjoukko. Kaikki hukkui huutoon, aivan kaikki. Silitin vaivihkaa Herra Kameran käsivartta hyvästiksi ja puikkelehdin pois. Pieni ja hento ote jäi kuulematta, mutta niin se olisi jäänyt vaikka olisin pysytellyt paikoillanikin. Miten vähän minuun enää mahtuukaan ääntä kerrallaan.

Kadulla Bulevardin lehmusten alla oli pimeää ja hiljaista, katulamput vain keinahtelevat mustuudessa. Kiedoin kaulaliinaa tiukemmalle, aivan sama tunne kuin koskettava tuuli

10 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.