comments 10

Si Sergio!

Kun Tintå oli täynnä, löysimme uuden ihastuksen. Hyvät naiset ja herrat, signore e signori ; Sergio’s!

Jokivartta kun kipsuttaa kirjastolta katsottuna reilusti eteenpäin, ohi Apteekkimuseonkin ja jokusen gallerian, tulee vastaan kaunis vaaleansininen puutalo, ja sen kyljessä kyltti RISTORANTE. Ovi on raollaan rappusiin, ja rappusissa on kaakeliaskelmat. Kaakeliaskelmat! Maailmassa on aivan liian vähän kaakelia! Mutta täälläpä kaakelia on myös ravintolasalin seinillä, grazie mille, maailmankaikkeus.

Lapsoset, joista meillä oli mukana tällä kertaa vain kaksi kolmasosaa, valitsivat alkuun mereneläviä linssipedillä. Ja se linssipeti oli niin hyvää, että meinasin tarttua sitä komeaa poikaa siinä baaritiskin takana kauluksista ja suudella sen reseptin ulos hänestä! Kampasimpukoiden, mustekalarenkaiden ja jättirapujen jälkeen lapset jakoivat pizzan, joka tietysti näytti ihan Sophia Lorenin tekemältä eli täydelliseltä.

Herra Kamera oli riisifiiliksissä ja sai eteensä päivän alkupalan, sahraminvärisen palleroisen hernepyreellä ja tomaattisella samettiviivalla, ja paneutui sen jälkeen Marsalalla maustettuun tattirisottoon kera paahdettujen mantelilastujen. Väistöliikkeistä ja esterakennelmista huolimatta sain ujutettua haarukkani hänenkin reviirilleen. Prikuulleen, tältä ruoan pitää näyttää, maistua ja TUNTUA!

Oma pastani, Linguine Mare & Monti, oli ehkä paras syömäni pasta-annos koskaan.

Ravintolassa oli myös mainio tunnelma. Vanhat valokuvat seinällä, italian kielen pulina ja sorina keittiöstä ja tiskin takaa. Henkilökunta ja asiakkaat näyttivät olevan suurimmaksi osaksi tuttuja toisilleen, oli kuin olisi päässyt pieniin kemuihin kuokkimaan keskellä aurinkoista lokakuun lauantai-iltapäivää.

Jälkiruoaksi jaoimme neljään pekkaan Tiramisun, hörppäsimme doppiot ja hoipuimme ulos kaakelittomaan ja kylmään maailmaan.

Olen luonnollisesti tässä vaiheessa valmis lisäämään Sergio’sin “paikkoja, joihin haluan tulla haudatuksi”-listalleni. Edelleenkään listallani ei ole yhtään kaunista luontokohdetta, merenaavaa, vuorenhuippua, villiä niittyä, vaan kaikki ovat ravintoloita tai viinibaareja. Onneksi tätä menoa minusta riittää sitten 60 vuoden kuluttua useampaankin paikkaan ripoteltavaksi.

10 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.