Valitse sivu

Minähän olen surkea shoppailija, en viihdy kaupoissa enkä koe tarvitsevani juuri mitään juustoa ja viiniä lukuunottamatta. Ranskassa villiinnynkin vain kahdessa paikassa, supermarketissa ja apteekissa.

No, sanotaan että supermarketissa, lihakaupassa, kalakaupassa, toreilla jne. Mutta siis ruokatiskeillä tapahtuu pieni itkunsekainen kiihottuminen. Kun ei ehdi kaikkea ihminen syödä.

Apteekeissa taas on kaikkea ihanaa, enkä nyt puhu pillereistä! Olenkin kirjoitellut joskus punastelevasta ihostani. Ette uskokaan, kuinka paljon anti-rougeurs-voiteet ovat helpottaneet elämääni. Ranskasta haalinkin Avènen punoittavan ihon tuotesarjaa. Uutena löytönä ihastuin tällä reissulla Caudalien silmänympärysseerumiin, vanha kestosuosikki taas on Clarinsin Baume Beauté Eclair, joka saa väsyneen ihon piristymään aamuisin. Voisin viettää ranskalaisessa apteekissa puoli päivää hipelöimässä putelirivistöjä.

Riehaannuin myös hiukan Sephorassa, vaikka ennen olen ollut melko maltillinen meikkien suhteen. Sephoran omasta mallistosta löytyi vastustamattomia herkkuja. Kuten se vaaleanpunainen, kimalteleva luomiväri, jota tässä pohjoisessa valossa ihmettelen kyllä itsekin kovasti. Viimeisenä iltana ostin vielä jonkunasteisen haikeuden vallassa Mavalan “Nizzanväristä” Nice-kynsilakkaa…

Mutta kuulkaa, ihan paras kosmetiikkavinkki tulee tässä, ja se on KOTIMAINEN! Luin Glorian päätoimittajan suosittelevan Lumenen Bright Now Vitamin C-naamiota. Ostin palattuamme tuubin ja tuputtelin naamiota illalla kasvoille ja jätin silleen, ihan niin kuin Glorian päätoimittaja käski. Aamulla herätessäni olin jo unohtanut koko asian, katsoin vain itseäni kylpyhuoneen peilistä ja ajattelin, että MITEN mä VOIN olla näin hemmetin hyvännäköinen?? Se oli se naamio! Yllytin mutsinikin kokeilemaan. Sain juuri tekstiviestin:”Ihmeiden ihme! Olin aamulla kuin ruusu! Kuinka usein tota uskaltaa laittaa??”

Tulimme siihen tulokseen, että harvakseltaan, ettei iho totu vaan yllättyy joka kerta yhtä positiivisesti. Nyt me sitten mietimme päämme puhki iltaisin, onko seuraava päivä Lumenen naamion arvoinen. Koko elämämme pyörii tämän pohdinnan ympärillä.

Ai miten niin en maininnut kirja- ja lehtihyllyjä? Shhhhh, ei sanaakaan…