Juuri kun ajattelin, etten jaksa innostua enää mistään (olinhan ollut innottomassa tilassa jo melkein 12 tuntia), löysin pariisilaisen (kas, kas) Minakani’n. En tiedä jaksaisinko itse elellä harlekiiniruudun ympäröimänä yötä päivää, mutta matollisen tai maisemallisen Cécile Figuette’n ja Frédéric Bonnin’in väri-iloa ja mystiikkaa kyllä huolisin! Ja kun he vielä olivat ymmärtäneet jakaa kuvan työpöydästään, etusivullaan (ateljee-fetissi nostaa kiihkeää päätään), niin tämä toukkahan oli mennyttä naista.
