Valitse sivu

Huvilateltta, perjantaina. Ennen Selah Sueta esiintyi hassuääninen Liz Green, välillä neulottu linnunpää yllään, vinksahtaneita välispiikkejä viljellen. Ja sitten Selah Sue mustissaan, karismaa uhkuen, kämmensyrjällä ilmaa asenteella piiskoen ja valtavaa nutturaansa haroen. Hieno mimmi.

Huvilateltassa muistin valitettavasti, miksi en jaksa käydä keikoilla. Aikuiset ihmiset loikkivat edes takaisin muiden ihmisten yli, puhuvat kännykkään kesken balladin, puhuvat keskenään (“läheksä pissalle, kuka lähtee mun kanssa pissalle”) tai jäävät oven ulkopuolelle viiniin kiinni ja kailottamaan niin että koko teltta raikuu. Ja koska luulen olevani joku Jumalan Oikea Käsi, puhisin ja savusin ja olisin todellakin hiukan hoitanut järjestysmiehen tehtäviä, ellei lehmänhermoinen Herra Kamera olisi lempeästi painanut minua penkkiin. Kun kaupungissa on satoja baareja, joissa voi vetää omaa showtaan ihan rauhassa, miksi tunkea keikalle ja häiritä oikeasti fiilistelemään tulleita?

Tai ehkä minä olen vain tullut vanhaksi. Mitäs en mennyt eturiviin tanssimaan.