comments 25

Se alkaa J:llä ja loppuu ahdistukseen

Niin, se jouluahdistus, vanha tuttu.

Tänä vuonna ihan tosi tosi iso jouluahdistus. Ja koska te jo tiedätte, että jouluahdistuksen lisäksi minulla on juhannusahdistus, heinä- ja elokuuahdistus, lievä kevätahdistus (helmi-, maalis- ja huhtikuun kylmä valo!) sekä viikonloppuahdistus, niin turvallista aikaa vuodesta ovat vain satunnaiset tiistait ja ehkä juuri ja juuri lokakuu. Mutta ei nyt takerruta minun terapiantarpeeseeni.

Ei näytä siltä, että me pääsisimme viettämään joulua Italiaan. Tiedän, ei ole soveliasta marista asiasta, koska olen juuri vasta palannut Ranskasta, mutta marisen silti. Syitä ovat mm. raha ja terroristit. Sanoin äidilleni, että itse asiassa pelkään sukulaisiani enemmän kuin terroristeja, johon hän vastasi, että me emme sentään tapa toisiamme. Enpä tiedä, kaksi viikkoa on aika pitkä aika.

Vanha kunnon kotijoulu siis häämöttää. Vanha kunnon kahden viikon taukoamaton keittiövuoro. Nidon jo wettexiä kämmeneeni. Graah.

Vuosi sitten marraskuussa, kun lentoliput Etelä-Ranskaan olivat jo taskussa ja pakotie näin ollen viitoitettu, aloin yllättäen päästä joulufiilikseen. Oli jotenkin helpompi hengittää. Ei raivopäistä suunnittelua, ei järjestelyä, ei siivoamista, ei listoja, ei lahjoja, ei jouluruokakauppareissuja. Sen sijaan soittelin joulubiisejä, koristelin kämppää vain aavistuksenomaisesti mutta dadaistisesti ja häärin riisipuuron kimpussa kanelipurkki pöllyten.

Nyt ei ole pakotietä, eikä helppoa hengittää.

Syntyy kierre: iskee jouluahdistus > seuraa syyllisyys jouluahdistuksesta > iskee uhma syyllisyydestä, minähän olen jouluahdistunut jos olen jouluahdistunut > seuraa filosofista pohdintaa; ei kai kukaan jouluahdistu jos ei ole pitkää, takautuvaa syytä jouluahdistua > iskee nyyhkivä hellyys; mutta lapsille haluaisin aina ja aina ihanan joulun >  muistuu mieleen glögi, en edes PIDÄ glögistä > iskee jouluahdistus.

Luin juuri jostain lehdestä (lehtien joulunumerot ovat helvetistä…) naisesta, joka maalasi jouluhulluuksissaan (hänhän “joulutteli”…) piimällä talvimaisemia ikkunoihinsa. Piimällä. Mä vannon.

Mutta sitten toisaalta: Belgian Lempin joulun ottaisin koska tahansa! Lue lisää kommenttiboksista täällä.

Vuonna 2012 haaveilin tämmöisestä joulusta. Jännää, että sekin haave (tavallaan, ilman Rollareita ja huumausaineita) toteutui pari vuotta myöhemmin. Katso kuvat.

25 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.