Valitse sivu

Pieni Roobertinkatu 2, Helsinki

Pääsimme kuin pääsimmekin Pastikseen! Olihan se, hyvänen aika, kuin olisi kotiin tullut 😉

Istuimme ikkunapöydässä, tuossa, joka alimmassa kuvassa on juuri jäänyt tyhjäksi jäljiltämme. Se oli mainio paikka kaikenlaisen tarkkailun kannalta, toisin kuin pari rappusta alempana sijaitseva varsinainen sali. Jos en istuisi ikkunalla, haluaisin istua tiskillä, siihenkin on katettu muutama paikka.

Otimme alkuun tietenkin pastikset, ja virittäydyimme tunnelmaan lukemalla pitkään ja hartaasti pöydän katetablettiin painettua lyhyttä mutta kattavaa ruokalistaa. Olimme otettuja jo rapeakuorisesta, mutta muuten sopivan sitkoisasta patongista, jota saimme pohdintamme tueksi.

Minun alkupalani oli lopulta savusiikaa ja munakokkelia. TAIVAALLISTA munakokkelia! Munakokkeli on vaikea, vaikea ruokalaji, ja nyt se oli täydellistä pienine ruohosipulipisteineen. Olisin voinut syödä sitä alkupalaksi, pääruoaksi ja jälkiruoaksi. Bravo! Herra Kamera iski haarukkansa maalaissalaattiin, jossa oli muun muassa mustekalaa, ei siis perinteinen pekoni-versio. Ja piti kovasti näinkin.

Pääruoaksi Kameralle entrecôte -pihvi, ja Kirjatoukalle päivän kalansaalis, joka perjantaina oli grillattua meribassia. Kala oli täydellistä kypsyydeltään, pihvi hivenen yli. Miksi kuvassa ei näy maalaisranskalaisiamme? Ne olivat paksuja, rasvaisia ja ihania. Nuoleskelen sormiani vieläkin. Ja jälkiruokajuustotkin olemme näköjään pistelleet poskiimme ilman mitään dokumentointia jälkipolville. No jaa…

Sommelier Katrina Laitinen valitsi täydelliset viinit kruunamaan annoksemme, kertoi tarinoita niiden takaa ja oli muutenkin upea emäntä erinomaisen onnistuneelle illallemme.

Suosittelemme lämpimästi!