comments 4

Saarikaipuu

Minulla on kivenkova saarikaipuu. Haluan puuttomalle kalliosaarelle, keskelle ei mitään.
Toivoisin, että mökki olisi matala ja harmaa. Ikkunoista näkyisi vain aavaa merta, sähköä saisi olla lukuvalon verran. Karkeita lampaanvillahuopia, pellavapyyhkeitä, sateisia päiviä, kynttilänvaloa ja kannukaupalla teetä ja hunajaa. Kirjoituspöytä ikkunan edessä. Kirjoja kapealla hyllyllä katon rajassa ja puiset sängyt kiertämässä seinän viertä. Päiväunivalmiudessa. Tuoliin olisi kulunut silkinsileä kuoppa. Takka saisi mielellään ratista nurkassa, vai puuhellako siellä paukkuu?

Niin, kuulostaa melkein Tove Janssonin saarelta ja mökiltä…

Ymmärrän Tovea, joka luovi perheen ja ystävien sekä yksinäisyyden- ja vapaudenkaipuun välimaastossa, hakien saarista hiljaisuutta, mutta sosiaalisen elämän aina kuitenkin seuratessa häntä hännän lailla. Uupuminen ihmisvilinään aiheutti suoranaisia erakkounelmia. Työrauha ja oma maailma, niiden toivossa Tove Klovharuaan rakensi, Tootinsa kanssa.

“Rakentakaa leijoja, Ham sanoi, japanilaista riisipaperiahan on vaikka kuinka paljon.” Siis päivän kirja, jota tuntuu olevan vaikea löytää: Tove Jansson, Haru, eräs saari.

Kuvat ja lähde: Moomin.fi.
Katso myös kun Tove tanssii!

Voi tietysi olla, että kuolisin saarella noin toisena päivänä, kun en osaa kalastaa enkä hakata halkoja. Soutaminenkin on vähän niin ja näin. Kuinkakohan kauan ihminen elelee ruohosipulilla? Se on kyllä kaunista munakokkelin päällä… Ja jonkunhan pitäisi joka tapauksessa tehdä aina hämähäkkitarkistus ennen kuin suostuisin astumaan ulkohuussiin.

4 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.