comments 6

Rikas rouva

Siitä mun viime viikosta vielä, sepä vasta oli viikko se. Maanantain, tiistain, keskiviikon, torstainperjantain ja sunnuntain te tiedättekin jo, mutta lauantaista mä vasta vähän vihjasin Facebookissa

Lauantaina mä nimittäin tanssin. 

Olin etukäteen ilmoittanut, että olen kuolemanväsynyt, vähän sairas enkä ainakaan missään tapauksessa tanssi, mutta sepä ei ollutkaan minun päätettävissäni. Tanssimisestani päätti orkesteri nimeltä Mustat Silmät. Sinne vaan, lattialle, piiskasivat repaleisen naisen riehumaan, niin että tukka kiemurteli pois nutturasta ja paidannapit sinkoilivat Istanbuliin saakka. Enkä suinkaan ollut ainoa haavoittunut tanssilattialla. Siellä me koikkelehdimme, minä ja runoilijat, näyttelijät, professorit, timpurit, lammaspaimenet ja elokuvafriikit.

En tiedä, ehkä te tanssitte usein, mutta minä olen ajautunut sellaiseen sisäsiistiin illallisikään, jossa istutaan tukka tötteröllä sievästi syömässä, nuuhkitaan viinilasia ja mennään ajoissa nukkumaan. Lauantai opetti, että tanssimisella olisi myös sijaa majatalossani, jota kropaksikin kutsutaan.

Aina sanotaan, että naura, naura enemmän. Kyllä me nauroimmekin. Mutta silti minä sanoisin, että kuule itke. Itke kun itkettää, ja tanssi kun ei tanssita. Sellaisella viisaudella eteenpäin tällä kertaa.

Lainaan loppuun vielä ystäväni sanoja illasta, kun omani loppuvat kesken:

“Mustat Silmät – olette ilon ja älyn shamaaneja. Mikä keikka eilen Hangossa! Tuollaista heittäytymistä en ole kokenut aikoihin. Mekin nousimme uusiin sfääreihin. On monenmoista keikkaa nähty, mutta tuohon vimmaan eivät ole muut pystyneet, siitä oli siisti soitanta kaukana.”

Kuvat, jotka ovat kuin elokuvaa, orkesterin Varsovan matkalta: Tuukka Ervasti
Koko sarja katsottavissa bändin sivuilla.


Mustat Silmät on myös Le Petit Festival goes Hanko -tapahtuman House Band.

6 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.