Valitse sivu

Seuraa parisuhdepaljastus.

Rauman reissulla, toisena iltana me riitannuimme. Poika ikävöi meitä parin sadan kilometrin päässä, minä elin mukana. Herra Kamera ei pitänyt asiaa niin pahana, mutta minä kärsin. Ja sitten suutuin, kun toinen ei lähtenyt draamaani mukaan. Ja sitten suutuin vielä enemmän, kun toinen kävi nukkumaan, vaikka minä olin suuttunut. Seurasi mökötystä. Uudessakaupungissakaan emme puhuneet toisillemme ennen kuin Wahlbergin talossa, kun Herra Kamera laittoi pingviinihatun päähänsä (?!) ja kierteli museota muina miehinä.

Miten voikin toinen välillä niin ärsyttää? Ja miksi juuri silloin lopettaa puhumisen, kun puhumisella olisi todellinen näytön paikka? Helppohan se on hellustellessa leukojaan länkyttää.

Muistatko, mykkäkoulua olen pelännyt ennenkin?