comments 6

Rauma, osa 2

No Gotoonhan me mentiin. Ja hyvää oli. Tosi, tosi hyvää.

Goto tarkoittaa suomi-rauma-suomi-sanakirjan mukaan kotia. Tila on kauniin simppeli, ikkunapöydässä on kiva seurata paikallista korttelirallia perjantai-iltana. Nautimme viiden ruokalajin Menu Signaturen. Minusta on ihanaa, kun jokainen annos on yllätys.

Alkupalat edustivat taas tämänkin menun kärkeä. Voisinkohan alkaa elää vain alkupaloilla? Mitään moitteen sijaa ei ollut muissakaan ruokalajeissa. Menun viinit aavistuksen tylsiä, ja kaikkia niitä superkauniita lautasellisia, joita avokeittiöstä eteemme kannettiin, olisi suonut esiteltävän innokkaammin. Moni yllätys jäi vähän yllätykseksi! Ystävällinen tarjoilijamme oli rempseää sorttia, eikä kuulemma erikoisemmin välitä viineistä, mitä en ehkä olisi halunnut tietää.

(Mulla on yksi sellainen nolo fobia: meinaan seota, jos annokseen valittu valkoviini kaadetaan lasiin paljon ennen ruoan tuloa. “Se lämpenee, se lämpenee!” nakuttaa nupissani, ja alan vilkuilla hädissäni keittiön suuntaan. Tiedän, pieniä ovat ihmisen ongelmat.)

Kävimme myös seuraavana iltana Gotossa, baarin puolella. Olimme olleet Poroholman vierasvenesatamassa kiertelemässä ja merta etsimässä, ja osuneet ooppera- ja operetti-iltaan. Drinkkilista Gotossa oli kuitenkin pyörähdyksemme perusteella kaupungin paras. Toisella puolella toria oli yritystä, mutta kovasti vielä viilattavaa palvelun puolella.

6 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.