Valitse sivu

Kysyikö joku nykymaailman mittakaavassa pitkähkön yhdessäolomme (21 vuotta) ja avioliittomme (15 vuotta) salaisuutta? No, mä kerron kuitenkin.

Vaikka välillä tuntuukin, että toinen on ihan umpitollo, niin umpiumpiumpitollo, ettei näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin laittaa hopealusikat jakoon, niin siltikin on ihan mahdollista rakastua omaan puolisoonsa uudestaan. Niin on meille käynyt monta kertaa.

Ei meillä ole mitään auvoa koko ajan, ei sinne päinkään. Hääpäivän iltanakin kävimme läpi iänikuisia parisuhteemme kipukohtia Katariinankadun salakapakan sametilla verhotussa nurkkapöydässä sellaisella intensiteettillä, että kyyneleeni vain ropisivat auringonlaskunväriseen cocktail-lasiin.

Kaunisviiksinen tarjoilijapoika kierteli pöydissä kysymässä miten asiakaskunnalla oli asiat, ja minä vastasin että huonosti. Herra Kamera tilasi baarimikolta kaksi juomaa “jotka tekevät onnelliseksi” ja en sitten tiedä oliko pöytään kannetuilla ruusunterälehdillä tai hopeakuulilla osuutta asiaan, vai olisiko taas kerran puhumisesta ollut hyötyä, mutta ihan todella sulassa sovussa me taas jatkoimme matkaa. Matkaa hotellille juu, mutta myös matkaa kohti seuraavia yhteisiä myötä- ja vastoinkäymisiä. Kaks tolloa.

Vaikka tämä tarina toisin voisi todistaa, niin parasta Herra Kamerassa on tämä: hän saa minut nauramaan <3

Kuvissa Hotel Kämpin kauniisti katettu huoneaamiainen.