Valitse sivu

Ah, toi keittiö. Välillä kun onnistun kehittelemään itselleni stressinpoikasta meidän melko boheemista keittiöstämme, koitan muistaa, että vähemmälläkin pärjää.

Mitä siitä, että liesituuletinta ei ensin ollut noin seitsemään vuoteen ja sitten kun semmoinen tuli, se ei toimi. Mitä siitä, että kaasuhellan nappuloiden numerot ovat kuluneet olemattomiin, ja vain minä pystyn laittamaan uunin päälle, koska minulla on “näppituntuma”. Mitä siitä, että meillä ei ole hiljaa esiin liukuvia laatikostoja ja viimeisteltyjä tasoja, vaan vähän vinossa lonksottavat vanhat puuovet ja montakymmentä vuotta vanha kolhuinen tiskipöytä. Mitä siitä, että astianpesukone ei todellakaan ole integroitu, se on vain nostettu jonon jatkoksi ja paistattelee siinä paljasta kylkeään. Takankin otimme ja purimme, kun sen sijaan että se olisi varannut lämpöä eikä olisi savuttanut, se savutti ja lämpö karkasi. Uusi takka on vieläkin mietinnässä, ja jos tiliotetta ja takkahinnastoja vertailee, niin pohdiskelu saattaa kestää esisokraattisen pitkään.

Näissä 60-luvun pariisilaisopiskelijoiden kuvissa on mainio tunnelma, joka saa olon vähän haikeaksi. Lisää spontaaneja kattila pöytään-illanviettoja, oliiveja, halpaa punaviiniä ja pöydässä murrettavaa leipää! Enemmän kuin viimeisteltyjä kolmen tai useamman ruokalajin taidokkaita illallisia kaipaan kunnon ruokapöytäkeskusteluja. Sellaisia, joissa vähän haarukallakin heilutellaan paistinrasvankäryistä ilmaa kun on niin kiihkeät jutut.

Toisaalta, kun katson kuvia uudestaan, huomaan ajattelevani myös yhtä toista asiaa. Haukotus. Mä en jaksais enää vatvoa ja valvoa aamuun asti. Mä haluan kymmeneltä sänkyyn…

Lähde: “Living the Bohemian Student Dream in 1960s Paris” by Messy Nessy Chic, kuvat LIFE.