comments 4

Poutapäiviä Provencessa, osa 22

Vielä on kesää jäljellä, tai ainakin kesäistä matkakertomusta Ranskanmaalta.

Pieni Aptin kaupunki vetosi meihin noissa maisemissa epänormaalin normaalilla elämänmenollaan, ja sieltä me löysimme itsemme usein istumassa, aperitiiveilta plataanien alla. Eräänä iltapäivänä ryhdyimme lasiemme yli juttusille isän ja pienen pojan kanssa. Selvisi, että perhe omisti pienen ravintolan yhdellä vilkkaista lähikujista, ja meille kävi kutsu.

Kävimmekin sitten kuukauden aikana useamman kerran marokkolaisessa L’Alhambrassa. Vaikka couscoussitkin olivat ihan mainioita, oli kuitenkin alkupalalajitelma meidän kaikkien lemppari, ja kuumilla keleillä se riittikin ravinnoksi. Tai tietenkin riitti, olihan pöydässä kippoa ja kuppia vaikka kuinka montaa sorttia, ja me tilasimme aina vielä muutaman lisää, hummusta ainakin, ja muita tahnoja. Välillä istuimme pienissä pöydissä kadulla, välillä vetäydyimme suosiolla koristeellisiin ja viileisiin sisätiloihin.

Ja ne keramiikka-astiat, oih ja voih!

Jälkiruokaa ei olisi millään meinannut useinkaan jaksaa, mutta kerran appelsiineja maistettuamme otimme niitä aina. Ja sitten meitä hemmoteltiin vielä supermakeilla marokkolaisilla makeisilla, tai minttuteellä, ja me saimme tuntea olomme melkein osaksi perhettä, pieneksi ohikiitäväksi ajaksi tässä hassussa maailmassa.

Poika, Amin, opetti meidän jälkikasvumme juomaan limonadia purukumisiirapilla, ja sitähän sitten metsästettiin tuomisiksi kotiinkin.

Aivan ihana tunnelma, ylitsevuotavan ystävällinen palvelu, ja mainiota ruokaa. Perheen äiti pystyttää ulos myös katukeittiön toripäivinä, tiskiltä voi nopeasti haukata jotain tai ottaa suuuuren ruoka-annoksen lämpörasiassa mukaan. Jos siis ikinä osut Aptiin, niin:

Restaurant Marocain L’Alhambra
132, Rue République, APT

Sano meiltä terveisiä 🙂

Hyppäätkö nyt vasta matkakertomukseen mukaan? Aikaisemmat osat löydät kootusti täältä.

4 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.