comments 14

PMS-päiväkirjat

PMS, päivä 1
Inhottavan nihkeä olo, väsyttää ja posket lehahtavat yhtäkkiä kuumanpunaisiksi omia aikojaan. Joko taas mennään? Aina kun saan päähäni avata puhelimestani Clue-sovelluksen ja tarkistaa sen kalenterin, tiedän jo valmiiksi että ensimmäisistä oireista kuukautisten alkamiseen on tasan viikko aikaa. Toimin kuin kello.

PMS, päivä 2
Hiukset heittäytyvät poikkiteloin. Joskus ne ovat ihan liukkaat, kuin lasia, ja joskus ihmeellisen pörröiset ja karheat. Minun hiukseni ne eivät ainakaan ole. Myös iho alkaa elää omaa elämäänsä. Punoituksen lisäksi se on samaan aikaan kuiva ja kiiltävä. Meikki takertuu silmäkulmien juonteisiin samaan aikaan kun ripsiväri syöksyy alaluomille. Näytän seonneelta kabuki-teatterin hahmolta ja siltä minusta myös tuntuu.

PMS, päivä 3
Itkettää. Vatsaan sattuu, krampit ravistelevat kroppaa ja saavat taittumaan välillä kaksin kerroin. Alaselkä on tulessa. Ainoa mikä voisi parantaa oloani on halaus, mutta en voi laskea ketään lähelleni, sillä rinnat ovat tuskallisen pinkeät ja arat. Sitä paitsi Parkkonen kiertää minut muutenkin kaukaa, olen niin myrkyllinen. Näinä päivinä ei kannata esimerkiksi pelata mitään yhdessä. Tapan jokaisen, joka voittaa minut. Päätän, että menen gynekologille kun olen taas tolpillani, tälle on tultava loppu.

PMS, päivä 4
Kaikki ärsyttää. Yritän ampua ritsalla ravintolan pienen pieniä spottilamppuja alas, tuntuu, että niiden valo porautuu ohimoista sisään. Myös kylässä pyydän isäntäparia sammuttamaan kaikki valot, musiikin ja mielellään muita vieraita olemaan ihan hiljaa. Itse en kuitenkaan valitettavasti vaikene. Pastori Piiroinen kuoriutuu esiin. Pistän maailmaa nippuun ja oion suureen ääneen vääryyksiä. On syynsä miksi pysyttelen yleensä kotioloissa tähän aikaan kuukaudesta.

PMS, päivä 5
Ihan kuin olisin kaksinkertaistunut muutamassa päivässä, askel on raskas ja farkkujen nappi ei mene kiinni. Silti haluaisin vain syödä, nälkä on infernaalinen. Ruokin varmaan jotakin hirviötä sisälläni.

PMS, päivä 6
Saan siivous-, siirtely- ja sisustusvimman. Mitä painavampi esine, sitä varmemmin sen on aika vaihtaa paikkaa. Runnon itku kurkussa korituolia liian kapeasta oviaukosta, ja kun se ei mahdu, raahaan ulvoen tuolin pihalle ja hinaan sen jatkojohdon avulla parvekkeen kautta yläkertaan. SAATANA! Uutena ilmiönä (epäilen vaihdevuosien ensioireita) repertuaariin on ilmestynyt naamahiki, jota nämä muuttofirmahommat eivät ainakaan helpota.

Mutsi muuten kertoi joskus, että naarasketut heittävät omissa kettumaisissa hormonihöyryissään säännöllisin väliajoin kettuäijänsä ja kettukakaransa kolosta pihalle ja pöyhivät pesän raivopäissään uuteen uskoon niin että heinät pöllyävät.
(Tarkista itse todenperäisyys, en todellakaan tiedä kettujen menkoista mitään, enkä jaksa kuule googalta koska PMFUCKINGS!!!)

PMS, päivä 7
Olen valvonut jo monta yötä, näinä päivinä unet jäävät vain muutamaan tuntiin. Makaan apeana  ja kipeänä pimeässä. En osaa mitään, kukaan ei rakasta minua, minulla ei ole mitään virkaa maailmassa.

Päivä 8
Kuukautiset alkavat. Enää sattuu selkään, vatsaan ja päähän ja veri lentää, mutta muuten kaikki on hyvin. En tosin tietenkään voi rakastella, uida, istua, maata enkä kävellä, mutta ainakin pms on ohi. Clue päivittää kuukautiskalenteria taas kolmisen kuukautta eteenpäin ja minä tarkistan omani. Kyllä sinne muutama viikko jää työnteolle ja sosiaalisille suhteille. Matkat on ajoitettava tarkkaan. Täydennän vitamiini-, ruusujuuri- ja särkylääkevarastot ja ravistelen pms-viitan harteiltani. Unohdan gynekologiajanvarauksen.

Mikäs hätä tässä, poskipäätkin näkyvät taas ja aurinko paistaa!

 

14 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.