Valitse sivu

Seuraa pieni ravintolavinkki Nizzaan.

Yritimme TAAS änkeä ravintola Chez Palmyreen Rue Droitella, mutta se pirulainen oli kiinni. Olimme, tai ainakin puolet meistä kahdesta, nälkäkuoleman partaalla ja siitähän tunnetusti ei hyvät hyppele. Harva vanhan kaupungin muista ravintoloista suoranaisesti houkutteli.

Meinasin jo laota siihen kadulle hauraana ja linnunluiseksi nääntyneenä, mutta onneksi viereinen ravintola oli maalannut itsensä yltympäri punaiseksi, joten pyörtymisen hetkelläkin erotin oven ääriviivat ja hoipertelin sisään dramaattisesta tilanteestani lähes autuaan piittaamaton Herra Kamera vanavedessäni.

Ai mamma kun Le Petit Lascaris oli kiva! Pieni, edukas ja konstailematon. Lyhyellä listalla makuja Provencen alueelta sekä omistajien kotikonnuilta Korsikalta. Keittiö on semmoinen postimerkin kokoinen, luukku vain seinässä, kiva poika tarjoilemassa. Pieni miinus vanhojen ukkeleiden puuttumisesta. Söimme nizzansalaattia ja tryffelirisotot, jotka huuhtelimme alas viileällä, persikanvärisellä roseeviinillä. Jaoimme raksahtelevan crème brûléen, päätimme aterian kahvitilkkaan.

Tähän semmoinen leima, että Kirjatoukka suosittelee ja Herra Kamera kans!