Valitse sivu

Ihana naapurittareni vietti Saint-Paul de Vencen seudulla lomaviikon ja ilahdutti ikihyväksi Kirjatoukan tuomisillaan (yläkuva)! Ja sitten rakas mattomaalarimme ja taiteilija Luojan armosta marssi tupaan pesto-purkki kourassa (alakuva). Ainekset omasta kasvimaasta, rakkaus ja välittäminen kaupan päälle.

Pot au feu on muuten oivallinen turvaruoka, lohturuoka, jos vaikka JOKU on ollut rapu- ja kampelajuhlissa, sitten kollien kanssa pursiseuralla ja loppujen lopuksi nukkunut aivan liian vähän aikaa…

Ja se tehdään vaikka näin (versioita on yhtä monta kuin on ranskalaisiakin…):

Laitetaan erilaisia keittolihoja, makkaroita ja kanankoipia pataan. Pekonikin on aina hyväksi.
Päälle paloitellaan porkkanaa, lanttua, naurista, purjoa, sipulia, valkosipulia, kaaliakin.
Hulautetaan päälle vettä, niin että ainekset menevät uppeluksiin.
Heitetään mausteet mukaan; neilikkaa ehkäpä rosmariinia ja tuollainen kaunis nippu, jossa on laakerinlehteä, persiljaa ja timjamia. Suolaa toki.
Annetaan padan porista neljäkin tuntia.
Maustetaan liemi lopuksi konjakkitilkalla, maustenippu poistetaan ja  koko komeus tarjoillaan maalaisleivän, pestosilmän ja ymmärryksen kera.