comments 2

Pari päivää Pariisissa, osa 7, eli Chez F.

Päästä pariisilaiseen kotiin, voiko enempää ihminen pyytää? Tämä tarina on melkoisen hauska.

Olimme kerran vuokraamassa erästä taloa, pariisilaisperheen lomakotia Bretagnesta, mutta aikataulut menivät ristiin ja valitsimmekin silloin toisin. Yhteys mukavaan vuokraemäntään kuitenkin jostain syystä säilyi, ja nyt kun kerran olimme paikan päällä, laitoin vienon viestin F:lle. Jos vaikka puoli tuntia, lasillinen, työn ja perheen välissä? Mutta F. kutsuikin meidät kotiinsa, ja mehän menimme.

(Kuulkaa, on ihanaa saada kotikutsu juurikin Pariisissa. Silloin pääsee nimittäin kukkakauppaan ja viinikauppaan ostoksille! Suomesta olimme onneksi varmuuden vuoksi ottaneet mukaan karpalo-piparkakkuja.)

Suhautimme taksilla Pigallelle, ja alaovella vannotin Herra Kameraa vahtimaan kelloaan. Emme voisi viedä emäntämme perjantai-illasta kolmea varttia enempää, kutsuhan kävi aperitiivelle. Kolme tuntia myöhemmin törmäsimme takaisin alaovelle, kadulle, samppanjahuuruissa ja yhtä uutta sydänystävää rikkaampina!

Kipitimme vielä kahdestaan yön pimeydessä sata rappusta Montmartrelle, ihmettelemään elämäämme.

F., je suis tellement heureuse de notre soirée chez vous, j’en suis sur que nous sommes des jumelles séparées à la naissance! Mille mercis, un très grand bisou et à bientôt, j’espère!

2 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.