Valitse sivu

Ympyrä sulkeutuu, palaamme hotellimme kulmille, lounaalle ravintola Le Chansonnier‘iin. Punainen kissa kiertyy kerälle syliin samalla kun alkupalapatee nostetaan sen painosta niiaavaan pöytään. Tarjoilija esittelee meille pääruoka-annoksemme, sitten valmistelee ne vielä vieressä; perkaa Kirjatoukan kalan ja kekoaa perunamuussista ja kanipadasta jättiläismäisen vuoren Herra Kameralle. Juustolautasella olisi ruokkinut koko korttelin, paahtovanukas on kuuta suurempi. Ravintolassa meuhkaa perhekuntia ja ystäväporukoita, koko paikka on lattiasta kattoon täynnä kissoja, koiria, kukkia, joulukoristeita, valokuvia kuuluisista vieraista. Lounasajan loputtua henkilökunta istuu pyöreän pöydän ääreen viinikannun kanssa syömään. Tunnelma on katossa.

Herra Kamera valitsee päiväunet, mutta Kirjatoukka ei halua hukata hetkeäkään viimeisestä päivästä Pariisissa, ja suuntaa Rodinin puutarhaan, juuri ennen sinistä hetkeä. Ajattelija siellä nojaa leukaa nyrkkiinsä, sypresseillä on helmat, Invalidikirkon pullea kupoli hehkuu kultaa kauempaa. (Museokaupasta ostan lapsille tuliaisia, Ajattelija-kyniä ja pyyhekumeja . “Jeesus vessanpöntöllä”, arvelee Pojun koulutoveri sitten myöhemmin…)

Illalla teemme vielä pitkän kävelylenkin. On suununtai, mutta Canal Saint Martin’in rannoilla suurin osa liikkeistä on auki. Ehdimme kuin ehdimmekin Artazart‘iin, unelmaiseen taidekirjakauppaan. Viimeinen otos; Kirjatoukka itkeskelee orastavaa ikäväänsä teekuppiinsa Hotel Du Nord‘in nurkkapöydässä. Aamulla tihuttaa vettä, kun hyvästelemme hotellin henkilökunnan, hyppäämme junaan ja suuntaamme lentokentälle.