comments 11

Parasta aikaa

Onpa hienoa, että maailmassa on olemassa sellainen juttu kuin elokuu! Kun kirjoitin, etten oikein osaa puhua kesää, sain teiltä hyviä kommentteja. En ollut yksin.

Nimimerkin “ma ri” kanssa pohdimme odottaako se kesä, jota odotin, sittenkin kotona kun palaan, vai onko sitä kesää, jota odotin, olemassakaan.

“Mine” tiesi neuvoa jo kokemuksesta, että reissu kaukana kotihommista nyt vain kuuluu kesään.

“Liivia” tai siis Liivia sanoi sen niin hyvin: ” … oikeastaan en tykkää kesästä, koska se esittää niin paljon vaatimuksia ja samalla syyllistää.” Heinäkuu ei ole kummankaan lempikuukausi.

Mutta nyt on elokuu ja minusta näkee sen. Puheenlahjat ynnä muut mahdolliset kyvyt ovat palanneet. Alan virittelemään valoja takapihalle, kokkaaminenkin kiinnostaa taas. Tuuli kääntyy Bulevardin kulman takaa, puhaltaa avoimesta ovesta sisään ja pöydän alla keinuviin varpaisiini. Kirjoitan.

Elokuu sallii pienen melankolian, ja siksi siihen ei yhtäkkiä ole tarvetta.

Päivän kirja on Juha Tantun Välimies, joka on niin hyvä, että tilasin juuri antikvariaatista toisen, siltä varalta, että ensimmäiselle tapahtuisi jotain. Lainataan kirjasta sitaatti, joka taas on peräisin Amélie Nothombin kirjasta Vaitelias naapuri (vaikkakin itse vaihtaisin kesäkuun tilalle heinäkuun) : “On yhtä sopimatonta olla onneton kesäkuussa kuin onnellinen Schubertia kuunnellessa. Se tekeekin tuon kuukauden sietämättömäksi: kolmenkymmenen päivän ajan on pienikin masennus epäkohteliasta. Pakollinen onni on painajaismaista.”

11 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.