comments 8

Pääsiäinen aperitiivi aperitiivilta

Meillä oli ihan älyttömän kiva pääsiäinen. Paljon vieraita ja menoa ja meininkiä, silti rentoa. Roppakaupalla hyvää ruokaa ja ihan käsittämätön samppanjatuuri. En nyt halua brassailla, mutta meidän ensimmäiset vieraamme olivat SAMPPANJANKERÄILIJÖITÄ. Tuliaiset olivat sen mukaiset. Meille molemmille oli varattu myös oma synttäripullo myöhemmin nautittavaksi, minun oli tietysti upea ja musta.

Tässä on itse asiassa kuvia kahdelta aperitiiviemännöinniltä. Avasimme ensimmäisen samppanjan kaveriksi valtavan purkillisen entisen vuokraemäntämme kälyn tekemää hanhenmaksaa suoraan heidän tilaltaan, saimme sen tuliaisiksi edellisellä Ranskan vierailulla. Siitä riitti koko pääsiäiseksi, monella eri tavalla tarjottuna.

Fois gras on herrojen herkku ja kuninkaiden ruokaa, mutta entä mitä muuta aperitiivipöytään voi laittaa? No jos on Belgian Lempi niin tietysti kaikkea huisin hienoa ja lehtitaikinaan käärittyä, mutta siis me tumpelot?

Erilaisia makkaroita ja leikkeleitä
Retiisejä, cocktailkurkkuja, oliiveja, kirsikkatomaatteja
Paahdettuja paprikoita, grillattuja kesäkurpitsoita
Hedelmiä, kuten viikunoita ja päärynöitä
Kovaa juustoa (mutta vain vähän, koska illallinen häämöttää)
Viikunahilloa
Erilaisia pähkinöitä ja siemeniä, nekin mielellään paahdettuina
Yrttejä, kuten rosmariinia
Pieniä paahdettuja paahtoleipiä, gluteenittomia tapas-korppuja
Ja koska oli pääsiäinen: suklaamunia

Aperitiivikutsu on ihanan vaivaton tapa viihdyttää. Pikkuruinen Hankomme tuntui pullistelevan pääkaupunkiseutulaistuttuja pääsiäisenä. Kun kirjoittaa tekstiviestiin, että tervetuloa meille lasilliselle ENNEN ILLALLISTA, niin kaikki tietävät hyvissä ajoin että se laiskimus ei nyt vaan jaksa kokata, mutta haluaa sentään nähdä. Ja aaaaa miten ihanaa olikaan nähdä! Kiitos kaikki rakkaat, jotka poikkesitte meille poskisuukoille ja lasilliselle!

Jälkikirjoitus
Ai hiivatti, unohdin kertoa tämän; opin, että vuosi 1972, eli syntymävuoteni, oli katastrofaalinen samppanjavuosi. Ensin olin kriisiytyä aiheesta (koska miksipäs ei) mutta sitten ajattelin että TIETYSTI! Luontoäiti pani kaikki paukkunsa sinä vuonna minuun. Hilpeydyin taas.
Hilpeytymisestä huolimatta jos joskus pääsen vierailemaan samppanjatiloille, aion väittää vuosikerrakseni 1971. Se kun kuulemma oli maaginen samppanjavuosi. 

8 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.